Search

Neljä vuodenaikaa ja timantin hiomisen taikaa


"Elämän kunniaksi todettakoon, että se yritti ensin hellästi. Mutta minä olen aika itsepäinen,"

- Katri Syvärinen, Löydä elämän taika.

Viimeinen vuosi on tuonut elämääni satunnaisia eri puroista koostettuja työtehtäviä. Liike on tärkeintä joka suhteessa. Olen tehnyt töitä kuntosaleilla lempeän liikunnan ohjaajana, workshopeissa, hyvinvoinnin esitelmöijänä, kahvilan ruuhka-apulaisena ja saattohoitokodin vapaaehtoisten ohjaajana sekä blogikirjoittajana. Otan tulevan syksyn vastaan luottaen lempeän pimeyden tuoden mukanaan jotakin minulle hyvää. Aktiivisuus alkaa tuottaa vähitellen hedelmää. Olen viimein löytänyt kompassini suunnan kohti omaa satamaani. Olenko ohjaksissa vai olenko oman elämäni autopilotti? Siinä on eroa. En voi jäädä välitilaan roikkumaan vaan on otettava rohkea suunta. Niin olen aina elämäni vaikeissa päätöksissä tehnyt enkä ole katunut. Sydän tietää kyllä.

Tämän asian oivaltamiseen ja etsimiseen on itseltäni mennyt neljä vuodenaikaa. Ei ole helppo muuttaa työelämän suuntaa neljännesvuosisadan työrupeaman jälkeen. Ihmisen mieli laahaa perässä. Neljä vuodenaikaa olen kokenut epätoivon, surun sekä vihan ja häpeän tunteiden täyttämää aikaa. Toisinaan on pilkahtanut valtavia ilon tunteita rohkeasta muutoksessa elämisestä. Muutos ravisuttaa ihmistä työelämän murrosvaiheessa. Intuitiooni luottaen menen edelleen kohti muutosta ottaen vastaan mitä tulee. Kerron matkastani jo nyt kun olen vielä matkalla tuntemattomaan. Mutta niinhän me ihmiset aina olemme. Olen sulkenut ovia, rajannut elämästäni energiaa vievät asiat, opetellut uusia asioita enemmän kuin koskaan ennen samassa ajassa, tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin, saanut näkökulmia eri toimialoihin. Kaikki tämä ja lisäksi suvaitsevaisuus ja nöyrtyminen tosiasiaan, että kuka tahansa työelämässä saattaa yllättäen kohdata työttömyyden. Tavoitteellinen uralla eteenpäin kapuaminen voi saavuttaa lakipisteensä ja silloin ylhäältä tullaan alas kovaa ja korkealta. Näin minäkin ensin ajattelin, kunnes ymmärsin asiassa olevan enemmän ja jotain arvokkaampaa. Joskus on arvokasta, kun ulkoapäin tuleva voima saa aikaan suunnan muutoksen elämässä. Muutos tuo mahdollisuuden synnyttää uutta. Ensin vanhaa pitää kuolla pois.

Vuosi on kohta siitä, kun suljin oven finanssialalla ja lähdin opettelemaan uusia taitoja. Olin jo viimeiset viisi vuotta havainnoinut työelämän käännettä finanssialalla. Yhä enemmän ympärilläni oli pelkoa YT- neuvotteluista. Puhuttiin kurssiheilahteluiden syklien yhä tiivistyvästä tahdista, volatiliteetin kasvamisesta markkinoilla, asiakaskäyttäytymisen ja toisaalta viranomaisvaateiden lisääntymisestä arjen työssä, digitalisaation tuomasta muutoksesta, älyrobottien tulosta ja siitä, miten työvoiman tarve toimialalla vähenee radikaalisti. Luin tiedotteesta jopa 40-50 % henkilötyövoiman vähennyksestä seuraavien vuosien aikana ja mustien tilastojen kärkipäässä komeili finanssialan työpaikkojen väheneminen. Yhä kovenevat tehokkuusvaatimukset tuntuivat arjen työssä. Näin ympärilläni sekä omalla, että muilla toimialoilla työpahoinvointia, joka ilmeni fyysisenä ja kehollisina ongelmina. Kiire ja epävarmuus tulevasta tuovat ihmiselle myös sairastumisen vaarat.

Asiakaskohtaamisissa minua motivoi hyvin paljon psykologiset seikat kuten tunteiden, asenteiden ja uskomusten vaikutus sijoittamisessa ja päätösten teossa. Pelon saadessa yliotteen ihmisen on vaikea saada päätöstä aikaan. Tai jos elämänhallinta on luovutettu vaikkapa puolisolle, ei päätöstä uskalla tehdä. Entä jos puoliso menehtyy ja vaimo ei ole koskaan tottunut hoitamaan raha-asioitaan? Kohtasin tämän tilanteen juuri ennen lähtöäni työelämästä asiakkaani elämäntilanteessa. Tällöin inhimillinen yhteys ihmiselle on hyvin tärkeä. On kyse luottamuksesta, syvällisestä yhteydestä, jota on rakennettu pitkään ja hartaasti asiakkaan kanssa. Työelämässä vallitsevat samat inhimilliset lainalaisuudet kuin muussakin elämässämme. Tunteilla on suuri merkitys. Se mikä herättää tunteita, koskettaa meitä, jää mieliin ja tunnemuistiin. Minäkin muistan asiakkaani surulliset ja kärsivät kasvot edessäni muistellessani työelämäni viimeisiä päiviä. Niistä jäi ikään kuin kasvot minun finanssialan työni viimeisille hetkille.

Ymmärrän olla hyvin kiitollinen kaikesta kokemastani. Olen oppinut paljon kiitollisuudesta, anteeksiannosta, luottamuksesta ja suvaitsevaisuudesta. Elämässä en erota työelämää ja muuta elämää toisistaan vaan olen ”elämäntapayrittäjä”. Jatkoin suorittamista työnhakijana. Suoritin elämää aina syksyn, talven ja kevään opiskellen tutkinnon Personal Trainerina, yrittäjyyskurssin Proakatemiassa, hakaten lähes kaksi sataa hakemusta, osallistuen eri urasuunnittelumenetelmiin. lukuisiin webinaareihin ja kursseihin, sekä verkostoituen yhä uusien eri toimialojen ihmisten kanssa. Tein myös kesällä sijaisuutta vapaaehtoistyöntekijöiden ohjaajana saattohoitokodissa ja tuntitöitä munkkikahvilan ruuhkatyöntekijänä kuulostellen samalla mitä hyvä ja laadukas asiakaspalvelu näissä paikoissa tarkoittaa.

Käännekohta fokukseni täsmentymiseen oli Katri Syväriseltä saamani henkilökohtainen coachaus ja haastattelu blogiani varten. Katri on kokenut itse aikanaan työelämässä väsymisen ja hänellä on hyvin jalat maassa oleva suhtautuminen elämään. Hän kuulosteli tilannettani ja intohimoista päämäärääni terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suhteen. Kevättalvella Katrin haastattelun aikoihin olin vielä välitilassa roikkumassa vanhan ja uuden työelämän päämäärän suhteen. En ollut varma pitäisikö peruutella ja palata analyysien ja finanssiasioiden pariin vai mennäkö kohti sydämen tuntoja ja edistämään hyvinvointia kenttätyöhön Katrin sanoja lainatakseni: " Usko minua: olet riittävän hyvä toteuttamaan unelmasi ja riittävän arvokas, jotta ansaitset haluamasi.” Katrin tärkein anti itselleni oli se, että tärkein, mitä voin tehdä oman elämäni hyväksi, on kuunnella omaa sydäntäni ja ylläpitää oma hyvä energiataso, jotta minulla on ammennettavaa muille. Kun haluan luoda arvoa asiakkaalle, on minulla oltava hyvä olo, hyvät energiat sekä iloa ja voimaa, mitä ammentaa ympärilleni. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja sydämen ja intuition kuuntelu ovat vahvoja signaaleja siihen, mitä kohti mennä. Uudessa ”new normal” työelämässä kompassin suuntaa on hyvä ja jopa välttämätön tarkistaa välillä kohti horisonttia elämän aallokoissa.

Oma fokukseni on kehon ja mielen hyvinvoinnin ja terveyden ennalta edistäminen. Lempeä liikunta sekä luonnon voimauttava vaikutus sekä positiivinen elämänasenne vievät itseäni eteenpäin. Vierivä kivi ei sammaloidu. Maailma ei pysähdy, joten en minäkään. Vesi virtaa ja hyvä niin. Elämä on elämistä varten. Millaista satoa korjaan nyt vuoden kiertokulun kääntyessä syksyyn? Millaista sadonkorjuuta sinä keräät? Ja miten arvostat omaa timanttiasi ja sen särmiä sekä horisontin oikeaa suuntaa?


39 views