Rakkaudesta metsään


" Minä rakastin metsää ja maailmaa, nyt rakastan häntä mä vain,

hän on minun metsäni, maailmain, hän on minun ainoain.

Minä rakastin yötä ja päivää myös, nyt rakastan häntä mä vain,

hän, hämärän impeni ihmeellinen, niin vieno, mut väistyvä ain.

Minä rakastin muita ja itseäin, nyt rakastan häntä mä vain,

hän on mulle minä, hän on mulle muu, hän on minun armahain.”

- Eino Leino

Hiljainen metsä saa aikaan ihmeitä. On tutkittu, että jo viisitoista minuuttia luonnossa päivittäin lisää hyvinvointia ja poistaa stressiä. Luonto on suuri hyvinvoinnin lähde, josta haluan ammentaa voimaa sekä itselleni, että muille ihmisille, auttaa ja antaa ymmärrystä luonnon valtavasta parantavasta ja eheyttävästä voimasta. Metsässä aistii tuoksuja, makuja, ääniä, maisemia, tunnistaa erilaisia sammaleen pintoja. Luonto on monitahoinen ja monimuotoinen. Tähtitaivas on suuri ihme. Luonto on luojan mestariteos. Katsoessani hämähäkinseittiä, jossa on pieniä sadepisaroita, en voi lakata ihmettelemästä sen kauneutta, taitavuutta millä seitti on rakennettu. Talvella jokainen yksittäinen lumihiutale on uniikki, kaunis taideteos. Niin herkkä, niin hauras, niin kaunis, kuten me kaikki ihmiset omana itsenämme. Samalla lailla kauniita ja hauraita, luojan uniikkeja taideteoksia. Minun maailmani on kaunis ja myös jokainen ihminen maailmankuvassani on lähtökohtaisesti kaunis. Kun viettää aikaa metsässä, tunnistaa olevansa pieni osa maailmankaikkeutta.

Esikuvani aidosta luontoelämästä

Minulla suurena opettajana ja esikuvana luontorakkaudessa ja ”luontoäitinä” on äidin sisko, Soili Suvanto. Hän on todellinen shamaaninainen. Hän viettää lomansa pohjoisessa Suomessa, asuen vuokraamallaan metsätontilla ja huuhtoen kultaa valtauksellaan nimeltään Kultarotko. Soili on järjestänyt elämänsä niin, että minimalistinen elämä tarjoaa tarvittavat puitteet laadukkaalle ja hyvinvoivalle elämälle metsän siimeksessä. Ihailen häntä ja hänen elämäntyyliään. Soili osaa kaikkea mitä ihmisen pitää osata luonnossa selviytyäkseen. Hän on suurisydäminen nainen, joka kulkee omia polkujaan ja on oman elämänsä sankari. Hänellä on lukuisia hyviä ominaisuuksia, joita ihailen ja uskon luonnolla olevan häneen ihmisenä hyvin suurta vaikutusta.

Mitä rakastin eniten lapsena?

Rakastin vaellella luonnossa koiran ja kissan kanssa. Katselin sammaleita, jäkäliä, kasveja, soljuvaa puroa, puita, kiviä. Keräsin kukkia, marjoja ja sieniä. Tein naapurin tytön, lapsuusajan kaverini kanssa tauluja luonnon materiaaleista liimaten kasvit ja ainekset isänsä kenkätyöpajasta otetulla maitoliimalla kiinni tauluun. Uskoin silloin vahvasti, että teen aikuisena jotakin kauneuteen ja luontoon liittyvää työkseni. Ruuhkavuodet ja elämä veivät mennessään…mutta sydän ja tunne pysyy, alitajunta muistaa. Sydän ei unohda. Aistit ja tunnemuistot virittyvät metsässä uudella lailla. Tuoksut, tunnelma, luonnon voimauttava energia..ihmisen alkujuuri..kaikki vaikuttavat taianomaisesti. Metsässä voi todella vahvasti voimaantua ja saada energiaa. Mitä sinä rakastit tehdä lapsena ja nuorena? Voitko tuoda sitä samaa alkujuurta omaan nykyisyyteesi?

Mitä voimme oppia muurahaisista?

Muurahaiset työskentelevät järjestelmällisesti yhteisen tavoitteen eli elinkykyisen kolonian eteen. Yhteistyöllä edistetään kolonian kuningattaren tai kuningattarien lisääntymistä ja turvataan sen jäsenille ravintoa sekä suojaa. Mitä suurempi kolonia on, sitä enemmän turvaa, lämpöä ja ravintoa se tarjoaa jäsenilleen. Muurahaispesän keskellä on kuningatar tai kuningattaria, joiden tehtävä on tuottaa uusia jälkeläisiä. Kuningattaren ympärillä ovat nuoret työläiset, jotka hoitavat kuningatarta ja jälkeläisiä. Pesän uloimmalla kehällä kokeneemmat työläiset korjaavat ja puolustavat pesää. Vanhimmat työläiset hankkivat ravintoa pesän ulkopuolelta. Muurahaisten työnjako on itseorganisoituvaa: Syntymänsä jälkeen työläiset suorittavat kulloisenkin tehtävänsä loppuun ja siirtyvät sisemmältä kehältä ulommalle. Samalla tavoin toimivassa yrityksessä tai yhteisössä kukin tietää oman tehtävänsä sekä tavoitteen, jonka eteen töitä tehdään. Epämääräiset työtehtävät ja epäselvä strategia tappavat helposti työmotivaation. Muurahaisten toimivan yhteistyön kantava voima on erilaisten osaajien saumaton yhteistyö.

Minä haluan tulevaisuudessa tehdä työtä yrittäjämäisesti tiimissä, jossa on tarvittava määrä eri tyyppisiä ja ikäisiä osaajia. Jokaisella on oma tärkeä paikkansa ja tilanne elää jatkuvasti- aivan kuin muurahaisilla.

Kohti syvempää luontoyhteyttä

Koin oivalluksen luonnon tärkeydestä ja ratkaisevasta osuudesta omaan elämääni oltuani Seitsemisen luontoretkellä Ahlmanin luonto -ja eräohjaajien yhteisellä opintoretkellä. Alitajuntani oli työstänyt muutoksen tarvetta hyvin pitkään. Kehoni viesti uupumuksesta ja kroonistuvasta tunnetaakasta, joka tuli siitä, etten kuunnellut tarpeeksi sydäntäni. Tein kuitenkin suunnan muutosta koko ajan eteenpäin. Käytännössä hankin osaamista uusiin asioihin, uudelle toimialalle viimeiset vuodet… hiljaisesti harrastaen ja sydäntä kuunnellen. Viimeiset kaksi vuotta olen yhä entisestään lisännyt kehollista kuuntelua ja erityisesti sydämen ja intuition kuulemista. Olen hakeutunut hiljaisuuteen, järvien ja metsien äärelle koirani kanssa päivittäisillä lenkeillä. Olen myös tehnyt säännöllisesti meditaatiota ja kehollisia harjoitteita ja pitänyt huolta kokonaisvaltaisesta ravinnosta. Koirani on hyvä esimerkki elämän hidastamisesta- siitä, miten on hyvä elää hetkessä. Luonto on kirkkoni. Yhtäkkiä kaikki nykyhetkessä on selvää. Saan luonnosta paljon voimia ja uudistun ihmisenä metsässä.

Luontoelämyksiä ja metsästä voimaantumista

Tulevaisuudessa luonto on tärkeä osa työkenttääni ja haluan auttaa muitakin avaamaan silmänsä ja aistinsa luonnon voimille. Luonto on se hyödyllinen ja arvokas voiman tuoja, edullinen terapeutti, josta jokainen voi saada voimavaroja ja energiaa elämäänsä. Metsä ikään kuin avaa aistit valppaiksi kokemaan itsensä yhä herkemmin, pääsemään kiinni omiin tunteisiin ja sisäiseen maailmaan. Kuuntele luonnossa omaa sisintäsi. Vietä aikaa itsesi kanssa hiljaisuudessa – löydät tärkeitä oivalluksia, kenties suunnan elämällesi, jossa kuuntelet yhä paremmin itseäsi, omia tarpeitasi. Ja mikä helppo tapa se onkaan uudistua, latautua, voimaantua ja onnellistua.

Hengitys virtaa metsässä, olo on höyhenen kevyt. Tämän tunteen haluan itse säilyttää aina sydämessäni- oman alkujuureni, rakkauteni itseeni- itsessäni- luontoyhteyden, aidon itseni.


0 views