Eräpirkon yöretki


Rakastan suota. Kun pääsimme koulun retkiryhmän kanssa kohteeseen rinkat, teltat ja muut varusteet mukanamme, katselin paikkaa haltioituneena. Se oli satumainen kohde Kangasalalla. Paikka sijaitsi tuoreen metsän kupeessa, soisen järven rannalla.

Retkemme alkoi ohjelman mukaisesti alkukokoontumisella. Meitä oli paikalla parisenkymmentä innokasta erätaitojen oppia hakevaa. Tämän jälkeen, kun olimme kerranneet päivän kulun ja vastuuhenkilöt, paikan missä luontoriuku sijaitsee, jatkuikin omien telttojen ja riippumattojen paikkojen etsintä. Löysin pienen etsinnän jälkeen sopivan kohdan ystäväni kanssa. Luokallani on hyvä henki ja koen sielunkumppanuutta tämän erityisen koulukaverini kanssa. Meillä on elämästä samansuuntaisia ajatuksia. Lisäksi molempia juuri nyt vaivasi kevään paljosta tekemisestä ja aktiviteeteista seurannut uupumustila. Tulimme eräohjelman ohella itseämme voimauttamaan metsään. Olen ollut kovin uupunut liiasta tekemisestä, mutta päätin kokeilla yli vuorokauden voimautumista luonnossa yöpyen.

Sain uuden putkitelttani kokoamiseen apua kaverilta, jolla on samanlainen teltta itsellä ja kokemusta sekä kokoamisesta että purkamisesta.

Minulla oli tarve olla osin yksin ja lähdinkin pian tutkimaan suoaluetta läheiselle rannalle. Huumaava suopursun tuoksu tulvi kaikkialla ja sudenkorennot kisailivat keskenään rannalla. Sattumalta juuri silloin lensi yläpuolellani laulujoutsenpari. Tunnelma oli mitä ihanin ja hengitin hitaasti raikasta ilmaa ja kuuntelin hiljaisuutta ja isojen lintujen siipien havinaa lumoutuneesti. Kaukaa leiristä kuului muun joukon ääniä. Palasin ajatuksissani muistoihini, suoalueelle, jossa vietin paljon aikaa perheen kanssa lasteni ollessa pieniä. Isälläni oli tapana kerätä suolta mökille suopursuja, koska hän oli todellinen luonnon rakastaja ja rakasti niiden ainutlaatuista huumaavaa tuoksua. Yhdistän suopursut rakkauteen. Sain niistä voimaa ja rakkauden tunteen sekä tunsin, miten pääsin kiinni jälleen hengittämisen rennosta rytmistä. Mielestäni alkoi vähitellen kadota pään sisäinen kaaos. Pääsin viipymään hetkessä, kokemaan luonnon ainutlaatuisen yhteyden. Luonnossa en ole koskaan yksin. Luonto on aina hyväksyvä. Siellä tunnen olevani rakastettu, hyväksytty omana itsenäni.

Uusia taitoja oppimassa

Ensimmäinen opeteltava taito leirillä oli kalastus. Olin valtavan innoissani, koska minulla on lohilammin taatani kalastuksen innostus perimässäni ja nyt oli tilaisuus saada lisää oppia. Rannassa kaveri näytti kädestä pitäen miten tehdään Rapala solmu ja miten viehe kiinnitetään. Sitten heittotekniikka hiottiin ja pääsin kokeilemaan virvelillä kalastusta. Se ei olekaan aloittelijalle helppoa. Voin hyvin ymmärtää, että keskittymistä vaativana lajina siinä mieli lepää ja tulee keskittymisen kokemus. Sanotaan, että kalastus on mielenlaatu. Se on totta. Tunnelma on mitä harmonisin, kun linnut laulavat, aurinko paistaa ja kalastus tuo keskittymisen kokemuksen. Tällä retkellä tuli saaliiksi nelikiloinen hauki ja sen veti haastavissa rantakaislikko olosuhteissa kaveri, jolla oli entuudestaan kokemusta kalastuksesta. Oli kiva nähdä tilanne, missä hauki ensin pääsi pakoon ja toisella kertaa se saatiin parin kaverin voimin ylös rannalle. Saimmekin nähdä käytännössä sekä ahvenen, että hauen fileoinnin oppia yksityiskohtaisesti. Leirimme kouluttajilla oli taitoja moniin erätaitoihin. Saimme kysyä paikan päällä neuvoja ja ottaa käytännön tuntumaa itse kalastukseen. Kuten muutkin asiat, se vaatii omakohtaisia lukuisia toistoja. Siinä on otettava huomioon turvallisuusnäkökohdat ja pitää varoa virvelöinnissä koukun kanssa, ettei se satuta itseä eikä muita. Lounaalla syötiin kasvismuhennosta, johon oli valittu terveellisiä aineksia. Itse en ollut ruokaryhmässä, mutta paikan päällä oli mahdollista oppia trangian käsittelyä. Tulentekotaitoja emme nyt päässeet kokemaan, koska oli metsäpalovaroituksen aika. Lounaan jälkeen menimme etsimään kasvilajeja. Ryhmät saivat tehtäväksi etsiä kukin kolme vierasta lajia ja esitellä havaintonsa muille. Siinä tuli hyvää kasvien lajituntemusta. Illalla ehdittiin vielä käydä läpi suunnistuksen harjoittelua. Ryhmät jakautuivat ja ne nimettiin. Ohjeiden jälkeen kukin sai kompassin ja kartan käytön opastuksen. Otin mukaan vesipullon, vedenpitävät kengät, iltavarustuksen ja otsalampun. Kuuden rastin hakeminen aloittelijalta haastavassa maastossa vei aikansa ja ennen keskiyötä saavuimme takaisin leiriin. Matkalla kuulin kurkien äänet sekä monia muita iltayön laulajia. Otin mukaan leirikaverini puolivuotiaan koiran ja sen kanssa pyyhälsin läpi pusikkojen etsimässä rasteja. Nuori koira oli pudonnut joskus veteen joskus ja pelkäsi vetisiä kohtia. Se oppi nyt kiertämään puita ja sai maastossa kulkemisen oppia. Se oli hihnassa kiinni. Joku ryhmässämme näki aiemmin päivällä viitteitä karhusta. Olimme metsässä missä lääniä riittää vaikka kuinka pitkälle. Saimme kerättyä kaikki tehtävärastien Nalle Puh kortit rasteilta ja tehtävä tuli täydellisesti suoritetuksi.

Yöttömän yön tuska ja onni

Yö toi meille kaikille arvaamattoman tilanteen. Toukokuun helteisen päivän yö oli metsässä todella kylmä. Vaikka vaatetuksen huomiointi oli annettu etukäteen, monilla oli aivan liian vähän yöksi vaatetta ja makuupussien lämpö tuli myös testatuksi. Yöllinen kylmyys kostautui osalla porukasta valvottuna yönä. Itsellä oli merinovillaiset kalsarit mukana ja totesin ne varsin tarpeelliseksi. Nukuin lähes taukoamattoman yön, vain joskus havahtuen hetkeksi kuuntelemaan yöllistä huuhkajan huhuilua. Aamu valkeni ja virkeänä lähdin taas tehtävien pariin. Tulentekoa ei voitu suorittaa, joten toisena päivänä kouluttajamme oli keksinyt meille lautan tekemisen tehtävän ryhmissä. Tehtävänä oli rakentaa lautta jolla voi kuljettaa ihmiset ja retkivarusteet rannalta toiselle, mieluiten kuivana. Kolme ryhmää kehitti kolme erilaista lauttaa käyttäen alueen puita, rinkkaa ja täytettäviä makuualustoja tuomaan pinnalla pysymistä ja painoa sopiviin kohtiin. Näillä erätaidoilla olisi taas yksi ongelma voitettavissa vaativissa olosuhteissa. Unelmoin yhä enemmän ajan viettämisestä metsässä tänä kesänä. Luonto tuo ihmeellistä taikaa ja voimaa elämääni. Se voimauttaa ja suhteuttaa asiat omaan mittakaavaan. Se saa ongelmat tuntumaan pieniltä. Saatan katsella luonnossa muurahaisten työtä tai linnun ahertamista pesäpuiden rakentamispuuhissa. Kaikki se saa minut hyvälle tuulelle ja ymmärtämään myös omaa elämääni paremmin. Hetkessä eläminen on parasta mitä voin itselleni antaa.


0 views