Search

Vapautuminen noidankehästä


”Olen itkenyt paljon, kokonaisen valtamerellisen, ymmärtämättä mistä se johtuu. ”

Isäni viinaan hukuttamat lapsuuden surut

Elin lapsuuteni kodissa, jossa isä sairasti alkoholismia. Isäni oli oman lapsuuden perheensä mustalammas, jopa niin, että hänen sisarensa sen ääneen sanoi. Isä on kotoisin köyhästä maaseutuperheestä, jossa elettiin niukasti ja omavaraisesti. Perheen isä, joka oli sodankäynyt kuoli varhain ja äiti jäi huolehtimaan kahdeksasta lapsesta yksin. Isän sisar kertoi, että isäni oli mustalammas, koska hän teki kauppaa kylillä. Ahaa, olen siis tullut isääni, koska minäkin osaan tehdä kauppaa ja olen myös liikkuva ja aktiivinen. Isälläni oli suruja, jotka tulivat lapsuudesta. Hän oli hyvin herkkä ihminen. Hän ei pystynyt avautumaan murheistaan ja lapsuuden traumoistaan, vaan hukutti niitä keski-iästä eteenpäin viinaan. En tunne ketään yhtä herkkää, empaattista ja tunteellista miestä kuin isäni. Isäni liikuttui pienistäkin asioista. Isän lapsuuden surut, jotka olivat tulleet kenties sodan käyneen isänsä tuliaisina sodan jälkipuinneista, jäivät ikuiseksi mysteeriksi itselleni ja menivät isän mukana hautaan 20 vuotta sitten. Meille perheenjäsenille, äidille ja kolmelle tyttärelle jäi sekä kauniita muistoja hyvästä, kiltistä ihmisestä, joka isäni oli. Minulle itselleni, erityisherkkänä lapsena tuli kuitenkin perhekuviosta vaativaa kannettavaa elämän varrelle- ”alkoholimörkö" toi jännitteitä. Tällöin ympärillä olevat perheenjäsenet voivat oireilla myös, etenkin herkimmät. Olen löytänyt vastauksia ja yhtäläisyyksiä itseeni tutkiessani aikuisten alkoholistin lapsia. Tiedostamalla olen vapautunut epäterveistä käytösmalleista osin eteenpäin.

Olin todellakin isäni rakastama tytär. Minun isäni oli alkoholisti. Kun puhutaan alkoholistista, pitää erottaa kaksi tärkeää asiaa toisistaan. Alkoholisti on usein herkkä ja valtavan rakastettava persoona, yksi parhaista ihmisistä luonteeltaan. Alkoholi ei tee hänestä yhtään huonompaa ihmistä. Ja toinen asia, että alkoholiriippuvuus, alkoholismi on vakava sairaustila, joka sairastuttaa muutkin perheenjäsenet ympärillään.

Minusta ei tullut alkoholistia. Koska alkoholismi on myös periytyvää, minusta tuli terveysfanaatikko, joka minimoin pois elämästäni riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet, kuten alkoholin ja sokerin. Sen sijaan nautin luonnonmukaisesta elämästä ja selvitän yrttien, luomutuotteiden ja terveyseliksiirien sisällöt, elän huipputerveellistä elämää. Nousen barrikadeille antamaan kasvot alkoholin haitoille miljoonissa kodeissa, seinien sisällä. Haluan auttaa aikuisten alkoholistien lapsia ymmärtämään, mistä kaikki johtuu. Itse olen kärsinyt epäterveistä käytösmalleista, jotka juontavat lapsuuden tunneilmastosta.

Minulle "alkoholimörkö" oli yksi perheenjäsen lapsuuden kodissamme. Siitä ei saanut mitään otetta. Sitä salailtiin ja siitä ei puhuttu sen oikeilla nimillä. Asiaan liittyi kulisseissa elämistä, salailua, pelkoja, häpeää, syyllisyyttä, negaatioita, vakavuutta, voimattomuutta ja ymmärtämättömyyttä asian edessä.

Mitä alkoholismi on?

”Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle luonteenomaista on kontrollikyvyn menetys.”- Amerikan lääkäriliitto

Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Tuloksena voi olla ristiriitoja läheisten kanssa, avioero, vaikeudet työssä tai irtisanominen, taloudelliset vaikeudet, rattijuoppous, rikkeet tai rikokset. Kiinnostus muihin harrastuksiin vähenee, masennus, univaikeudet ja ärtyisyys lisääntyy. Alkoholiriippuvuus on kaikkine seurauksineen suuri kansanterveydellinen ongelma. Se on yhä useamman työkyvyttömyyden syy. Noin 15 % miehistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuudesta. Naisten alkoholismi on viime vuosina selvästi lisääntynyt. Perinnölliset tekijät näyttelevät suurta osaa erityisesti nuoruudessa alkavassa alkoholismissa. Hyvä alkoholin sietokyky tai vaikeus tunnistaa humaltumisensa astetta ovat rakenteellisia riskitekijöitä, jotka altistavat alkoholiriippuvuuden kehittymiselle. Alkoholin käyttöön turvaudutaan eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Toisaalta alkoholismi aiheuttaa juuri seurauksina kyseisiä asioita. Psykologisella tasolla alkoholin käyttö voidaan nähdä keinona paeta psyykelle sietämätöntä avuttomuuden tunnetta ja depressiivistä lamaantumista. Psykologisella tasolla pakonomaiseen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan tai elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Raitistuminen tai addiktiivisen päihteen käytön lopettaminen edellyttää, että henkilö luopuu päihteen käytöstä keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista. -wikipedia

Mitä tapahtuu aikuiselle alkoholistin lapselle

"Alkoholistin aikuisen lapsen käsitys normaalista käyttäytymisestä perustuu arvauksiin. Vietettyään koko elämänsä yrittäen varoa totuuden paljastumista he kärsivät suuresti hämmennyksen tunteista. Koska heidän on täytynyt koko lapsuutensa yrittää estää muita huomaamasta, etteivät he tiedä mitä tekevät, he pyrkivät arvailemaan mikä on sopivaa. He eivät halua näyttää tyhmiltä.

Alkoholistin aikuisen lapsen on vaikea toteuttaa suunnitelma alusta loppuun

Alkoholistin kodissa luvattu ei toteudu ja asiat viivästyvät. Vaikka asioita olisi alettu toteuttaa, aikaa on jo kulunut niin paljon, että alkuperäinen suunnitelma oli jo jäänyt unohduksiin.

Pakonomainen valehteleminen

Alkoholistin aikuinen lapsi valehtelee silloinkin, kun olisi aivan helppoa puhua totta.

Valehtelu liittyy olennaisena osana alkoholistiperheen elämää. Osittain se naamioituu epämiellyttävien tosiasioiden kieltämisenä, peittely-yrityksinä, rikottuina lupauksina ja epäjohdonmukaisena käyttäytymisenä. Valehtelu saa monenmoisia muotoja ja sisältöjä. Peittely- on toinen ilmiö. Perheen ei-alkoholisti pyrkii peittelemään ja paikkaamaan alkoholistin tekemistä. Lapsuudessasi sinä näit usein ei-alkoholistivanhempasi yritykset salailla alkoholistivanhempasi ongelmia ja laiminlyöntejä. Tämä oli osa sitä valheellista maailmaa, jota elit. Valehtelusta perheesi normina tuli osa elämääsi. Vaikka kotonasi sanottiin, että rehellisyys on hyve, sinä tiesit, etteivät vanhempasi juurikaan tarkoittaneet mitä sanoivat. Niinpä totuus menetti merkityksensä.

”On vain harvoja ihmisiä, joille rehellisesti puhun tunteistani. Saatan sisimmässäni tuntea itseni täysin rikkirevityksi, ja kun joku kysyy mitä minulle kuuluu, vastaan, että minulle kuuluu pelkkää hyvää.”- näin vastasi eräs aikuinen alkoholistin lapsi.

Armottomuus itseä kohtaan

Kun olit lapsi, et koskaan voinut tuntea itseäsi kyllin hyväksi. Aina sinua arvosteltiin. Uskoit, että perheesi pärjäisi paremmin ilman sinua, koska sinä olit vaikeuksien aiheuttaja. Sinua syytettiin asioista, joihin sinulla ei ollut osaa eikä arpaa. Kun kuulet jotain riittävän usein ja tarpeeksi pitkän ajan kuluessa, alat uskoa siihen. Sisäistät nämä arvostelut ja ne muuttuvat negatiiviseksi osaksi itseäsi. Ne jäävät vaikuttamaan vaikkei kukaan enää toistaisi niitä sinulle. Koska sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia täyttää niitä täydellisyyden vaatimuksia, jotka olet lapsena sisäistänyt, et koskaan pääse tavoitteisiin, jotka olet itsellesi asettanut. Mitä hyvänsä teit lapsena, se ei koskaan ollut riittävän hyvin tehty.

Jos jokin positiivinen lopputulos oli sinun ansiotasi, mitätöit sen;”mitäpä tuosta. Sehän kävi helposti. Eihän sillä ole merkitystä.” Tämä ei ole todellakaan osoitus nöyryydestä vaan puuttuvasta todellisuudentajusta. Tuntuu turvallisemmalta pitää negatiivinen kuva itsestään, koska on tottunut siihen.

Kiitoksen hyväksyminen siitä, että olet kelvollinen merkitsee muutosta tavassa, jolla olet nähnyt itsesi, ja se merkitsee että kenties pystyt tuomitsemaan itsesi hieman lempeämmin, olemaan hiukan hyväksyvämpi ja sanomaan: ”Tuossa minä tein virheen, mutta minä itse en ole virhe.”

Hauskanpidon ongelma ja vakava suhtautuminen itseen

Alkoholistin aikuisen lapsen on vaikea pitää hauskaa. Alkoholistin aikuinen lapsi suhtautuu itseensä hyvin vakavasti.

Paljonko lapsuuteesi sisältyi hauskuutta? Elämä oli ehkä vakava ja synkkä asia. Alkoholistien lapsilla ei ylipäätään ole kovin hauskaa. Et kyennyt täysin heittäytymään hauskan pitoon. Elämä oli siihen liian vakavaa. Se ei tuntunut suotavalta. Spontaani lapsi, joka nujerrettiin vuosia sitten, taistelee vapautuakseen. Paine, joka syntyy yrityksestä olla aikuinen, auttaa pitämään lasta tukahdutettuna. Olet sodassa itsesi kanssa. Pitää hauskaa, hassutella, olla lapsellinen, on yhtö kuin olla typerys. Ei todellakaan ihme, että hauskanpitäminen on alkoholistien aikuisille lapsille vaikeaa. Elämä on siihen liian vakavaa. Sinulla on myös vaikeuksia tehdä ero itsesi ja työsi välillä. Niinpä suhtudut itseesi hyvin vakavasti jokaisessa tehtävässä, joka sinun on suoritettava. Osaat ottaa työsi vakavasti, mutta et itseäsi. Niinpä oletkin otollinen loppuunpalamisen uhri.

Läheisten ihmissuhteiden karikot

Alkoholistien aikuisilla lapsilla ei ole terveen ja läheisen ihmissuhteen mallia.

He ovat kokeneet myös läheisyyttä ja eron- he ovat kokeneet epäjohdonmukaisuutta ja oikullisuutta vanhempi-lapsi suhteeseen kuuluvassa rakkaudessa. Yhtenä päivän heitä rakastettiin ja toisena päivänä torjuttiin. He joutuivat kasvamaan valtavassa hylätyksi tulemisen pelossa. Jos ihminen ei tiedä, miltä tuntuu elää jatkuvassa, päivittäisessä, terveessä ja läheisessä suhteessa toiseen ihmiseen, on tällaisen suhteen luominen hyvin tuskallista ja pulmallista. Torjuminen ja luoksensa vetäminen, lähestyminen ja karttaminen, ”tarvitsen sinua-painu tiehesi”-asenne, valtava läheisyyden pelko ja samalla kaipuu ja tarve olla lähellä.

Muutokset, joille et voi mitään

Alkoholistin aikuinen lapsi reagoi kohtuuttoman voimakkaasti muutoksiin, joille ei voi mitään

Nuori alkoholistin lapsi ei voi hallita elämäänsä. Hänen osakseen tulee alkoholismin varjossa eläminen. Kasvaessaan isommaksi hänen, selviytyäkseen hengissä, pitää kääntää asiantila toisinpäin. Hänen täytyy ottaa ympäristö valvontaansa. Tästä tulee tärkeä tekijä ja se myös pysyy sellaisena. Kun on mahdotonta luottaa kenenkään muun arvostelukykyyn, alkoholistin lapsi oppii luottamaan itseensä enemmän kuin kehenkään muuhun. Tämän tuloksen sinua usein syytetään siitä, että olet hallitseva ja joustamaton ja että sinulta puuttuu välittömyys. Tämä on seurausta pelosta, että mikäli et pidä itse ohjaksia käsissäsi, tapahtuu jokin odottamaton, äkillinen muutos, johon mitenkään voi vaikuttaa, menetät elämäsi hallinnan.

Hyväksytyksi tulemisen halu

Alkoholistin aikuinen lapsi hakee alituisesti hyväksyntää ja tunnustusta

Lapsi alkaa muodostaa käsitystä siitä kuka hän on niiden viestien perusteella, joita hän vanhemmiltaan saa. Kun hän tulee vanhemmaksi, hän sisäistää nämä viestit ja ne vaikuttavat siihen kuvaan, joka hänellä on itsestään. Tässä on suuntaus kohti sisäistä kontrollia. Lapsena saamasi viestit olivat hyvin sekavia. Ei ollut olemassa ehtoja asettamatonta rakkautta. Jos sitten hyväksymistä vakuutetaan, sitä on vaikea ottaa vastaan. Sen vastaanottamisen merkitsisi minäkuvasi muuttumisen alkua.

”Harvoin hän uskookaan omaan mieleensä-hän pitää itseään vain peilikuvana, joka aniharvoin on kirkas, peili on vain lasia ja hänen sielunsa alaston. Tietääköhän hän olevansa olemassa omana itsenään-aivan oikeasti.-”Marya DePinto

Erilaisuuden tunne

Alkoholistin aikuinen lapsi tuntee itsensä tavallisesti erilaiseksi kuin muut ihmiset

Itsesi erilaiseksi tunteminen on asia, joka on seurannut sinua aina lapsuudesta saakka, ja vaikka olosuhteet eivät anna aihetta, tämä tunne säilyy. Et koskaan kyennyt leikkimään turvallisesti muiden lasten kanssa tai pyytämään lapsia kotiisi. Levottomuutesi kotiasioissa varjosti kaikkea muutakin elämässäsi. Sinulle tapahtui sama kuin muullekin perheellesi. Sinä eristäydyit. Sen takia sosiaalistuminen, minkä tahansa ryhmän jäsenenä oleminen, tuli aina vain vaikeammaksi.

Keinoja ohittaa asia oli uppoutua kirjojen maailmaan. Tai joku saattoi antaa ihmisille, mitä hyvänsä he tarvitsevat, jotta tämä pitää hänestä. Itsesi tunteminen erilaiseksi ja jossain määrin yksinäiseksi on osa sinun olemustasi.

Vastuuntunne ja vastuuttomuus

Alkoholistin lapsi on erityisen vastuuntuntoinen tai erityisen vastuuton

Otat joko koko homman tehdäksesi tai sitten luovut siitä. Yritit olla vanhemmillesi mieliksi, teit enemmän ja enemmän kunnes saavutit sen pisteen, että tajusit sen turhaksi, etkä enää tehnyt mitään. Sinulla ei myöskään ollut selvää kuvaa omista rajoituksistasi. Sinun oli hyvin vaikea sanoa ei, ja niinpä teit vielä enemmän. Tämä siksi, että sinulla ei ollut realistista käsitystä omasta suorituskyvystäsi. Tai et halunnut, että ihmiset huomaavat, ettet olkaan kykenevä tai pätevä. Otat tehdäksesi aina vain lisää, kunnes vihdoin ajat itsesi loppuun.

Lojaalisuus

Alkoholistin aikuinen lapsi on äärimmäisen lojaali silloinkin, kun on ilmiselvää, ettei lojaalisuus ole paikallaan.

Lojaalisuus on pelon ja epävarmuuden aiheuttamaa. Jos joku välittää sinusta tarpeeksi ollakseen ystäväsi, rakastajasi tai puolisosi, on sinun velvollisuutesi olla heidän kanssaan ikuisesti. Sekään, että he mahdollisesti kohtelevat sinua kurjasti, ei vaikuta asiaan Jollain lailla keksit kyllä keinon selittää heidän käytöksensä parhain päin ja havaita vian olevan itsessäsi. Tämä vahvistaa negatiivista minäkuvaasi ja mahdollistaa sinulle suhteen säilyttämisen. Sinun lojaalisuutesi on vailla vertaa.

Alkoholistin aikuinen lapsi on impulsiivinen. Hän on taipuvainen takertumaan johonkin toimintamalliin harkitsematta vakavasti vaihtoehtoisia käyttäytymismuotoja tai mahdollisia seurauksia. Tämä impulsiivisuus johtaa hämmennykseen, itseinhoon ja elämäntilanteen hallinnan menettämiseen. Lisäksi kohtuuttoman paljon tarmoa menee sotkujen selvittämiseen.

Lapsena et pystynyt koskaan ennustamaan millaisia seurauksia milläkin käytöksellä voisi olla, niinpä nytkin olet epätietoinen köytöksesi suhteen. Kotonasi ei ollut minkäänlaista johdonmukaisuutta. Tilannetta monimutkaistaa edelleen hirvittävä hätätilanteen tuntu. Ellet toimi välittömästi, et saa toista tilaisuutta. Sinä olet tottunut olemaan kuilun partaalla, elämään yhdestä kriisistä seuraavaan. Impulsiivinen käytös ei ole tahallista tai laskelmoivaa. Se on käytöstä, jonka suhteen olet menettänyt kontrollin. Tunne siitä, että ”tämä on viimeinen mahdollisuuteni”, seuraa sinua koko ajan. Kärsivällisyys on asia, jonka suhteen sinun on työskenneltävä uutterasti."

-

lähde Janet G. Woititz, Irti noidankehästä

Alkoholistiperheissä suru on kunniavieras

”Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeaa kukkaan. Helli ja hoivaa, varoen vaali, ettei se menisi hukkaan.

Pois älä oveltas käännytä koskaan, suru jos koputtaa, milloin pyydä se sisälle, syötä ja juota, tarjoa yösija silloin.

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoo se maahan, on multaa. Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa. Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle matkaan. Vielä se tulee, mennäkseen jälleen, lähemmäs kuin aavistatkaan.

Se, mitä kunniavieraasi kertoo, kätke se sydämeen tarkoin. Ei niitä oppeja kirjoista löydä, et osata voi miljoonin markoin.

Itkuja varten on ihmisen silmät, vierikää kyyneleet. Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet”

.-Jenni Vartiainen, Suru on kunniavieras


57 views