Nykyajan sudenmorsian

Updated: Aug 1


Olkoon rohkeus elämäni voima. Luotan omaan vaistooni. Olen syntynyt universumiin. En universumista. Minulla on aina ollut vahva tunne siitä, että kaikki se, mitä näen ja koen, ei ole ainut totuus. Minun elämäni totuus ulottuu ajattomuuteen, iättömyyteen, tuhansien vuosien päähän. Olen tullut sielunsuunnitelmani mukaisesti toteuttamaan tässä maallisessa elämässä omaa tehtävääni. Tähän asti se on ollut hyvin palkitseva.

Sielunsuunnitelman osana äitiys

Sielunsuunnitelmaani on kuulunut maallinen osa neljän nuoren äitinä. Lapset ovat opettaneet minulle kauniisti elämää. Lapset ovat elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttamme, mutta eivät meistä itsestämme. Heillä kuten minullakin on ollut mahdollisuus valita vanhempansa. Miksi juuri minä, onnekas, tulin valituksi kolmelle pojalleni ja tytölleni? Kenties he opettivat minulle kaiken mahdollisen pyyteettömästä ja vilpittömästä rakkaudesta. Kenties irtipäästämiset ja eron hetket maallisessa elämässä opettivat minulle sen, että mikään ei ole lopullista, ainoastaan rakkaus, joka pysyy sydämessä ainiaan. Minä annan lapsilleni rakkauteni, mutta en siirrä heihin ajatuksiani. Sillä heillä on omat ajatukset, oma viisautensa. Voin hoivata heidän kehojansa, vaan en heidän sielujansa. Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne minulla ei ole pääsyä, edes unelmissani.- Kahlil Gibran (Profeetta, Profeetan puutarha.

Sudenmorsiamen tarina

Tarina sijoittuu 1600 luvun Hiidenmaalle. Se kertoo virolaisen metsänvartijan Priidikin vaimosta Aalosta, joka muuttuu ihmissudeksi. Sudenmorsian on kuullut lajinsa kutsun ja suuri metsänhenki oli ottanut hänen sielunsa ja ruumiinsa valtaansa. Hän karkasi öisin suolle jättäen puolisonsa ja lapsensa yksikseen tupaan juostakseen suolla susilauman kanssa. Hän koki vapaat ja hurjat sudet todellisiksi lajikumppaneikseen yhä enenevässä määrin unohtaen lopulta ihmiselämänsä lähes täysin ja kokonaan. Hän oli piilottanut metsään sudennahan ja purkin, joka sisälsi noitasalvaa. Näiden avulla hän muuttui sudeksi, jonka vapauden kaipuu kasvoi jokaisen vapauttavan kokemuksen myötä.

Hän ei voinut sisäiselle kutsulleen mitään, vaan se ylitti hänen normaalin järjenjuoksunsa pakottaen hänet luottamaan vaistoihinsa ja toimimaan niiden vaatimalla tavalla seurauksista välittämättä. Sudenmorsian oli vallankumouksellinen kapinallinen, joka rikkoi ympäriltään kaikki normit ja raja-aidat ollakseen se, kuka hän sisimmässään koki todella olevansa:

”Hän hylkäsi yhteisönsä ahtaat käsitykset siitä, miten ihmisten kuuluu elää ja pysyi uskollisena omalle sisäiselle totuudelleen.

Hän toimi siten todellisena tienraivaajana muille kaltaisilleen vapauden palvojille.”

Vaikka yhteisö lopulta tuomitsi sudenmorsiamen kuolemaan polttamalla hänet elävältä, se ei tehnyt hänestä yhtään huonompaa tai parempaa ihmistä, kuin muutkaan. Hän ei juossut sutena susien kanssa ilkeyttään, vaan ollakseen todellinen itsensä. Hän ei pelännyt rangaistusta, vaan otti sen tyynesti vastaan seisten edelleen oman näkemyksensä takana. Hän ei kaivannut ihmisten sääliä, ymmärrystä tai myötätuntoa, eikä häntä voitu parantaa tästä luonnostaan. Hän ei kerjännyt ymmärrystä osakseen tekeytymällä marttyyriksi tai uhriksi, eikä hänen yhteisönsä häntä sellaisena koskaan pitänytkään.- tarinan lähde; Susanna Salo, Ukon Pakka- Kalevalainen tarot

Minun sudenmorsian tarinani

Lapsena menin metsään vaeltamaan koiran ja kissan kanssa ja se rauhoitti herkkää mieltäni. Näin kaiken sen kauneuden ja laajan universumin. Olin hiukkanen sitä kaikkea. Luonnossa koin rakkautta ja eheytymistä; olin nuori, paikkani etsivä tyttö, keskimmäinen siskoksista. Tähtitaivas on laaja lukuisine tähtineen. Minä olin hiukkanen ja pieni atomi maailmankaikkeudessa. Mikä merkitys minulla on tässä kaikessa? Luonnossa tunnen olevani yhtä kokonaisuutta, samaa energiaa. Koen elävästi kasvit, kivet, purot, puut, kalliot, vuoret ja tunturit yhtenä osana kokonaisuutta. Merkitystä elämässä löydän aina kun koen rakkautta. Jostain syystä yhdistän rakkauteen lapsuudessa Lahja mummoni sanat rakastavat sanat; ”Vuokko, olet erityinen ja ihana lapsi.” Sain peilin rakastavasta aikuisesta, joka näki minut vaaleanpunaisten lasien läpi. Hänelle olin yhtä kuin rakkaus. Tämä rakkaus on kantanut sanoin kuin muiltakin läheisiltä saadut rakkauden rippeet. Sillä rakkauden rippeitä olen kokenut elämässäni saaneeni ja etsineeni. Rakkauden rippeiden kerjäläisenä olen tullut siksi ihmiseksi, joka nyt olen.

Minussa on rakkaus

Tällä hetkellä en tunne enää tarvetta kerjätä rakkautta, vaan olen itse se rakkaus. Jo varhain koin sisäisen maailmani vahvana ja voimallisena. Minun ei tarvitse hakea turvaa itseni ulkopuolelta, vaikka sitä aiemmin sieltä hainkin. Olen aina tuntenut sisäisen hehkuni ja valoni, joka kantaa minua vaikeudesta toiseen, nostaen minut aina valoon. Sisäinen maailmani on hyvin vilkas ja eloisa. Minulla on vilkas ja luova mielikuvitus ja olen hyvin aktiivinen ajattelutyössäni. Se myös saa minut tuntemaan toisinaan riittämättömyyttä ja ahdistusta. En anna sisäiselle palolleni rauhaa vaan annan sen työskennellä ylikierroksilla väsymykseen asti. Olen oman itseni pahin muusani ja viholliseni. Sisäinen maailmani on villi, rajaton ja vapaa eikä anna ulkopuolisen maailman rajoittaa juuri itseään. Ainoastaan järkevä minäni voi rauhoittaa tätä villiä ”sudenmorsianta”, joka pyrkii toteuttamaan alkukantaista luovuuttaan ja villiä luonnettaan.


Sudenmorsiamen taikuuden voimat

Nykyajan sudenmorsiamena olen kasvattanut neljä lasta. Se on rakkauteni suurin aikaansaannos. En ole ehkä fiksuin maallinen ihminen, mutta olen rohkea kulkemaan omaa polkuani ja olen aina huomaavainen ja ystävällinen muille ihmisille. Tein pitkän ja tunnollisen työuran palvellakseni muita ihmisiä. Nyt seuraa heittäytyminen oman villin sudenmorsianluontoni ja vahvuuksieni varaan. Nyt on aika valjastaa todellinen luontoni ja rakkauteni ja katsoa mitä siitä seuraa. Aikuisella sudenmorsiamella on paljon rakkautta annettavana maailmalle. Universumi huutaa rakkautta. Maailmassa on niin paljon kylmyyttä ja epäinhimillisyyttä, jota vastaan taistella. Mitä voin tehdä? En voi syleillä koko universumia, mutta voin aloittaa rakastamisen läheltä. Rakkauden sisällöksi tulee lähimmäisen paras nykyaikaisen itsekkyyden ja oman edun tavoittelemisen sijaan! Rakkaus on tekemistä, lähimmäisen parhaaseen pyrkimistä, terveen ihmisyyden etsintää. Sen rajana on luomisteologinen ihmiskäsitys. Kun hyvä Jumala on luonut meidät, Hän varmasti tietää, mikä on meille parhaaksi. Siksi meidän kannattaa kuunnella Häntä yli kaiken ja etsi Hänen tahtoansa sekä tehdä lähimmäiselle, niin kuin toivomme hänen tekevän meille. Silloin toteutuu rakkauden kaksoiskäskyn kolmas ulottuvuus. Tulemme itsekin rakastetuiksi.

Herkkä sudenmorsian on ollut maailman ja elämän riepoteltavana koko ikänsä ja on karaistunut elämän kriiseissä herkkyytensä, luovuutensa ja hyvyytensä säilyttäen.

Rohkeus elää ja kokea

Minulla on hyvin vahva rohkeuden tunne sisimmässäni. Olen oppinut ottamaan elämässä vastaan kokemukset olemaan arvottamatta hyviä tai huonoja. Olen oppinut kuuntelemaan intuitiotani, sydäntäni ja luottamaan siihen. Se on kuitenkin vaatinut sitä ennen kovan elämän koulun. Olen kohdannut niin lapsuuden ujona ja herkkänä ihmisenä olemisen kokemukset lukuisten muuttojen lomassa, hyväksynnän hakemisen, lasisen lapsuuden oireilut, avioerokriisit ja omaisuuden menetyksen, läheisten ihmisten hylkäämisen, oman lapseni kuolemanvaaran, irtisanoutumisen ja tyhjän päälle heittäytymisen, tyhjenevän pesän syndrooman, henkisen ja elämänkatsomuksellisen kriisin.

Olen rikkonut rajojani kyseenalaistamalla uskomusmaailman; senkin uhalla, että tulen hylätyksi omieni taholta. Olen kuitenkin ollut uskollinen itselleni, luottaen, että se on paras viisaus. Olen kyseenalaistanut ahdasmieliset ajatukset sukupolvien ketjussa, ikäni ja moraalikäsitykset sekä käsitykset, jotka minulle on opetettu kotona, koulussa ja yhteiskunnassa. Olen alkanut kuunnella sydäntäni ja ottanut valokseni rakkauden ja inhimillisyyden. Maallinen egoni on kuitenkin kiusanani, kuten muillakin maallisilla ihmisillä. Taistelen kuitenkin sen rajoitteita ja valtaa vastaan parhaani mukaan. Opettelen avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta, inhimillistä ajattelua ja oman voiman käyttöön ottoa.

Oman polun löytäminen

Minulla on aina ollut vahva visio siitä, miten maailmaan saadaan lisää rakkautta ja kauneutta. Se tapahtuu katseen laittaminen itsestä poispäin. Mutta vasta kun oma sisäinen maailma on rakkauden täyttämä, ulkopuolisista myrskyistä huolimatta. Sillä sitähän elämä on, jatkuvaa aaltoliikettä, tyvenen koskaan jäämättä vallitsevaksi olotilaksi. Ilman varjoa ei olekaan valoa. Sen olen elämässä oppinut. Minun tehtäväni on vain oman polkuni kulkeminen Itseni kanssa vaellan elämäni loppuun asti, en kenenkään muun kanssa. Voin sudenmorsiamena olla voimakas tahtotilassani tuoda rakkautta maailmaan, taistella inhimillisyyden ja rakkauden lisääntymisen puolesta valon soturina. En voi kuitenkaan kulkea kenenkään ”saappaissa” vaan minulla kuten meillä jokaisella on oma polkumme. Valitsen omat ajatukseni, oman asenteeni ja suhtautumiseni asioihin. Voin olla rohkea ja antaa elämän virran soljua kirkkaana ja valtoimenaan, kuten sen kuuluu. Voin hengittää tämän kaiken mukana stressaamatta ja tuoden säteilyvoimaa ja iloa ympärilleni. Liike on tärkeintä ja nykyajan sudenmorsian onkin hyvin rohkea ja avarakatseinen ihminen.

Yltäkylläisyys- henkinen laiskuus nykyajan ongelmana

Nykyajan sudenmorsian tarkkailee elämän eri ilmiöitä ja niiden suhteita toisiinsa. Myös sitä mitä ei näe. Ajan signaalit tällä hetkellä viestittävät inhimillisyyden katoamista arjen rahan ja tehokkuuden maailmassa. Materian ihainnointi, onneksi myös minimointi lisääntyy, epätasa-arvo ihmisten välillä lisääntyy, yhteiskunnalliset epäkohdat ovat totta. Lapsia joutuu huostaanotetuiksi, eläimiä kohdellaan epäinhimillisesti, nuoria syrjäytyy ja joutuu varhaiseläkkeelle, vanhukset masentuvat lääkehuuruisissa oloissa hoitolaitoksissa. Yhteisöllisyys on nykyään yhä vähäisempää itsekkyyden nostaessa päätään. Tätä menoa voidaan jatkaa laput silmillä ja lisätä byrokratiaa ja vähempiosaisten pompottelua yhä lisää. Sitä saa mitä tilaa. Omaan napaan tuijottamisella on seuraukset. Kylmyys ja epäinhimillisyys sekä häikäilemätön luonnonvarojen tuhlaus ei saa jatkua tulevien sukupolvien hyvinvoinnin kustannuksella. Kaikenlainen vallanhimo ja ahneus ovat lyhytnäköistä itsekkyyttä saavuttaa maallisessa elämässä vallanpitäjille ja yksilölle itselleen mahdollisimman paljon. Yhteisöllisyys on hälyttävässä määrin vähentynyt. Meillä länsimaissa ei arvosteta henkistä olemusta, jolloin nähtäisiin arvo ihmisen henkiselle kasvulle. Sille nauretaan ja sitä pidetään hörhöilynä ja tuomittavana. Miksihän? Varmaan siksi, koska se on niin vaikeaa ja ihminen on henkisesti laiska!


Vähemmän on enemmän- luonto avaa ovia

Luonto avaa ovia tähän yhä universaalimpaan rakkauden maailmaan. Minä en ole tunnut universumista vaan universumiin, jatkuakseni rajattomasti, iäisesti. Minulla on vastuu oppia elämäni oppiläksyjä. Niin kauan kuin opin niitä, kohtaan ne edessäni. Elämä on lopulta hyvin yksinkertaista. Viisaus asuu omassa sydämessäni. Minun ei tarvitse etsiä sitä oppikirjoista, eikä maailman turuilta. Vähemmän on kaikessa enemmän.

”Sinne ma sinut manoa, Korpivuorten kukkuloille, Kotihinsa korven koiran, Paikoillensa maan pakanan, Ett´et tieä tietä tänne, Etkä kulkea osoa, Viljasille viitamaille, Viljavieruille mäille, Muille maille mulkosilmät, Tuonne, taanne toitohännät, Ulvojaiset ulkomaille, Surmapaikoille susien.- kirjasta Susanna Salo; Ukon Pakka. Kalevalainen tarot


vuokkoisokorpi.com. Proudly created with Wix.com