Ympäristösurun ja toivon tunteet

Updated: Aug 1


Kohtaamattomat tunteet

Se mikä herättää tunteita, jää ihmisten mieleen. Muu painuu unholaan eikä liikuta ihmistä. Harva asia liikuttaa tässä tehokkuuden ja mielihyvän etsimisen markkinoilla. Mistä nuori saa uskoa tulevaisuuteen? Nuoren pitää luottaa lähimmäisenrakkauteen. Lähimmäisenrakkaus on kunnioitusta itseensä ja toiseen ihmiseen. Ihminen on osa luontoa ja luonto on yhtä kuin ihminen ja ihmisen luonto. Tehtävämme alun perin on suojella ja varjella luontoa. Tämä tehtävä kuuluu meille jokaiselle- se tuo elämänhallintaa ja luottamusta elämään. Meidän aikuisten on tärkeää valaa tätä toivoa ja luottamusta lapsiin ja nuoriin. Ilmastonmuutokseen liittyvistä ahdistuksen tunteista löytyy hyvin vähän aineistoa, saati kuulisi keskustelua työpaikan kahvipöydissä. Samaa vaikenemisen kulttuuria olen kohdannut esimerkiksi alkoholismista keskustelussa. Suomalaisessa kulttuurissa lähipiiri salaa ja vaikenee asiasta, ja haluaa jopa torjua sen. Se on harmaa mörkö, joka on olemassa, mutta se halutaan sulkea osaksi yön pimeyttä.

Pieni ekaluokkalainen tulee koulusta joka päivä kantaen roskat mukanaan koulumatkalta? Hän kysyy kotona isoäidiltä, miksi ihmiset heittävät roskia luontoon? Isoäiti ottaa tytön syliin, mutta ei osaa vastata muuta kuin, että eihän se sinulle kuulu toisten roskien poimiminen, mutta onhan se hienoa, kun niin teet. Lapsi potee jo varhain maailmantuskaa luonnon saastuttamisen puolesta. Lapsi ottaa huolta ja vastuuta liian isoista asioista. Asia jää vastausta vaille. Onneksi on isoäidin syli. Isoäiti teki parhaansa. Hän otti lapsen syliin. Me jokainen voimme tehdä parhaamme.

Ihminen on osa luontoa. Ilman happea emme elä kauaa, ilman yhteyttäviä kasveja meillä ei ole happea. Ihminen on yhteydessä ekosysteemiin. Ympäristöahdistus saa eri muotoja. Herkät ja elämälle uteliaat ihmiset ovat alttiita kärsimykselle. Ihminen, jolla on syvä luontoyhteys, kokee suurta ympäristötuskaa. Osa ihmisistä tuntee fyysisiä stressin oireita kuten unettomuutta, päänsärkyä ja vatsakipua. Pinnan alla kytevä levottomuus etsii purkautumistietä. Elämme kiireisessä, ärsyketulvan täyttämässä maailmassa, osittain haluamatta kuulla ja nähdä totuutta ilmastosta ja sen tilasta.

Jokainen voi vaikuttaa

Yksi pieni roska. Joku on jättänyt sen luontoon. Ummistanko silmäni vai ohitanko sen? Tutkimus ilmastoasioissa kertoo, että ”Jos muutkin tekevät ympäristötekoja olen valmis tekemään niitä.” Liikahtaako jokin ihmisen sydämessä ja hän päättää poimia roskan maasta? Valitsenko rakkauden vai pelon? Sanotaan, että välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Kertooko roskan jättäminen luontoon välinpitämättömyydestä ja rakkaudettomuudesta vai siitä, että torjun ilmasto-ongelmat ulottuviltani.

Laumasieluisuus johtaa ihmisen käyttäytymistä ja vasta lauman mukana lähdetään toteuttamaan konkreettisia ilmastotekoja. Toisaalta kuulee tarinoita, missä kaverit antavat eettisen lahjan – lahjan suon entistämisen toteutukselle nuorelle parille, koska kunnioittavat heidän ilmastoaktiivisuuttaan. Esimerkin ja oman vakaumuksen ja arvojen kertominen eteenpäin sekä ymmärryksen lisääminen muille kantaa hedelmää. Esimerkki ja konkreettisten ympäristötekojen mallit ja tarinat muille ovat tärkeitä. Teini-ikäiset nuoret ovat herkkiä ja sydän on avoinna elämälle ja myös ympäristöasioille. Nuoret ovat poliittisesti muita aktiivisemmin äänestäneet ympäristö-ilmastonsuojeluasioiden puolesta. Tutkimusten mukaan nuoret kokevat merkittävää ympäristöahdistusta 33 %, lamaantuneisuutta 19 % ja masennusta 22 %/ Panu Pihkala; Helsinki ilmastokoulu luento, 11.9.

Ilmastonmuutos kiihtyy-Amazonin metsäpalot ajan ilmiönä

”Kansainvälinen IPCC:n raportti elokuussa kertoo, että jopa 23 % ihmisen aiheuttamista ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä syntyy maa- ja metsätaloudesta ja maankäytöstä. Jopa 500 miljoonaa ihmistä asuu alueilla, jotka ilmastokriisin edetessä muuttuu ihmiselle kelpaamattomiksi autiomaiksi. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi täytyy sekä vähentää päästöjä, että kasvattaa hiilinieluja, raportti tiivistää. Metsien hakkaaminen vapauttaa hiiltä ja kasvavat metsät sitovat hiiltä. Suomen erityissyntinä on soiden kuivattaminen ja turpeen poltto, sillä suot uusiutuvat hitaasti, ja hiilinieluina niitä tarvitaan hidastamaan ilmastokriisiä.

Ruokaturvasta raportti kertoo, että suurin ilmastokriisiä nopeuttava virhe on ruoan haaskaaminen. Ruokaa tuhoutuu tuotantoketjun eri vaiheissa: Satoja mätänee pelloille, ruoka pilaantuu kauppoihin ja erityisesti vauraissa teollisuusmaissa kotitaloudet heittävät valtavasti pois ruokaa, joka saattaa olla pitkälle jalostettua. Suomalaiset heittävät vuodessa keskimäärin 23 kg ruokaa henkeä kohti. Ilmastokriisiä kiihdyttävät myös erilaiset ruokavaliot. Lihantuotanto aiheuttaa päästöjä jo laidunmaan hankkimisesta ja rehuntuotannosta alkaen. Etelä-Amerikan metsäpalojen tärkein syy on lihakarjan kasvatus, sillä metsiä poltetaan pääasiassa sekä rehun eli soijan kasvatukseen, että nautojen laidunmaiksi. IPCC suosittelee kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä. Suomessa lihan kulutus on kasvanut 50 vuoden aikana kolminkertaiseksi. Vaikka lihan kulutus kasvaa edelleen, 17-24 vuotiaiden ikäryhmässä kasvispainotteinen ruokavalio on lisääntynyt vauhdikkaasti.” Voima 7/2019 Iida Siimes

.

Toivon ja valoisan tulevaisuuden näkökulma

Tieto lisää tuskaa- sanotaan, mutta rehellinen tosiasioiden kohtaaminen on hyvin rakentavaa ja antaa tilaa asian käsittelylle ihmismielessä. Ilmastoasioista puhutaan päivittäin mediassa, mutta kenen kanssa lapset ja nuoret kohtaavat ahdistuksen tunteet? Olemmeko me aikuiset riittävän rehellisiä ja vahvoja ottaaksemme nuo tunteet vastaan? Avautuminen keskusteluun lisää tietoisuutta ilmastoasioiden tunnoista ja saamme oppia ja ymmärrystä puolin ja toisin.

Miten puhua lapsille ja nuorille ilmastoahdistuksesta? Toivo sidotaan merkityksellisyyteen ilmastokeskustelussa. Avoin tunteiden käsittely ja keskustelu ilmastonsuojelun keinoista ja mahdollisuudesta antaa toivoa. Rehellinen asian kohtaaminen antaa oikeat mittasuhteet. Keskustelu ihmisten kanssa tunneasioista ilmastonmuutokseen liittyen on avartavaa ja toivoa antavaa. Missä foorumeissa tällaista keskustelua on? Löydämmekö tilaa tulla kuulluksi ja nähdyiksi pelkoinemme ja huolinemme? Onko meillä aineksia vastata nuorten huoleen ja kysymyksiin ilmastoahdistukseen liittyen?

Ihminen voi pyytää tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voi ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Rohkeus voimistaa toivoa. Kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja itsensä rakastetuksi, hän oppii, että elämä kantaa, huolimatta mitä ympärillä tapahtuu. Elämä säilyttää perimmäisen merkityksellisyytensä. Mitä vaikeampi elämäntilanne on, sitä tärkeämpää on toivo. Sitä myös koetellaan. Ihminen oppii pyytämään apua ja saamaan vastakaikua tunteillensa. Ihminen oppii vastavuoroisuuden lain. Ympäristötunteet tulevat kohdatuksi, kun jakaa niitä muiden kanssa. Vaikeita kohdattavia tunteita voi jakaa itselle läheisten ystävien kanssa.

Ympäristösuruun uskaltautuminen

Maailmantilan kohtaaminen saattaa aiheuttaa ihmiselle traumoja, jotka vaikuttavat ihmiseen syvästi. Nuorilla tilastoidaan jo vakavaa masennusta ja ahdistuneisuutta ja he tuntevat erityisen suurta huolta ympäristön tilan vuoksi. Trauma rikkoo tietyn perusluottamuksen. Jos ihminen joutuu autokolariin tai kokee sivustakatsojana pahoinpitelyn kadulla, se voi vaikuttaa trauman tavoin. Samoin lapset ja nuoret kohtaavat jatkuvasti uutisista ja netistä ympäristötuhoista kertovat uutisointeja. Tarinat alkavat olla uusi normaali-joiden tunteiden kanssa pitää elää. Ympäristön tila voi aiheuttaa traumatisoitumisen ja melankolian kaltaista olotilaa. Koetut järkytykset voivat alkaa haitata arjessa elämisen kykyä ja aiheuttaa käsittelemättömänä stressin oireita.

On tärkeää, että ihminen uskaltaa avata surun portit ympäristösurun kohtaamisessa. Ihmiset kokevat ympäristösurua kukin omalla tavallaan. Toisten tuki on yhtä tärkeää niin ympäristösurussa kuin muissakin surutyypeissä. On tärkeää kuunnella ja vastaanottaa toisen tunteet surusta, arvottamatta niitä ja antaen toisen tuntea mitä tuntee. Meidän on pidettävä huolta siitä, että säilytämme kyvyn tuntea kipua ja surua. ”Tiedän tarkkaan miltä sinusta tuntuu” on vaarallinen. Emme voi asettua toisen sijaan tai tietää, kuinka kipeitä voivat vaikkapa nuoren ympäristöahdistuksen tunteet olla. Surua ei pidä vähätellä eikä selittää liian helposti pois. Se mitä suremme ja mitä emme, kertoo meistä ihmisinä. Ihmisellä on aina kasvun mahdollisuus.

Lapset tuntevat luontaisesti myötätuntoa kärsiviä eläimiä kohtaan. Kun lapsi haluaa haudata kuolleen pikkulinnun aikuinen voi tukea tätä surutyötä ja olla mukana tässä ympäristökasvatuksellisessa tapahtumassa. Kyyneleet ilmaisevat myötätuntoa ja haavoittuvaksi asettuminen murtaa muureja ja lisää inhimillisyyttä. Suru on parantumisen ja myötätunnon prosessi. Elämänilo voi palata ja jopa vahvistua, kun kohtaamme ympäristösurun ja annamme sen olla tietoisuudessamme ja läsnä osana vallitsevaa elämää. Aikuisten tehtävänä on olla kieltämättä tai väheksymättä lapsen empatian tunteita. Luopumisprosessi ympäristötuhoista tulee kohdattavaksi, halusi tai ei. Vähintään on hyväksyttävä yhteiskunnallinen tilanne, koska paluuta menneeseen ei ole. Ympäristössä sopeudutaan tilanteeseen, jossa ilmastonmuutos aiheuttaa fossiilisten polttoaineiden hupenemisen, ympäristöpakolaisten lisääntymisen ja yhteiskunnallisten olojen kamppailun ihmisarvon puolesta.

Uusi normaali- ilmastovastuun kantajat

Ympäristöahdistukseen liittyy masennusta ja piilevää epätoivoa. Huoli pienten lasten ja nuorten tunteista ja elämisen mahdollisuudesta herättää tilanteeseen ja vastuuseen. Miten lapsille käy ja miten mahdollistamme elämää tuleville sukupolville. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja keskustelua saadakseen perspektiiviä ja toivoa eteenpäin menoon. Ihminen tarvitsee ymmärrystä ja konkreettisia positiivisia ja eteenpäin vieviä malleja, miten voi vaikuttaa osana yhteisöä.

Nuoret löytävät tiedot netistä. Keskustelu ja etenkin tunteiden käsittely on meillä vaikenemisen kulttuurissa usein vaikeaa. Onneksi nuoret avaavat jo näitä tunnesolmuja, joita me keski-ikäiset vasta opettelemme käsittelemään. Greta Thunberg on antanut kasvot ja kohdannut teoilla globaalin ilmastohuolen? Onko oikein, että 16 vuotias kantaa koko maailman huolta ilmastonmuutoksen torjunnasta harteillaan? Gretan sanotaan kuuluvan tulevaisuuden johtajiin. Näin haluan uskoa. Nuorissa on voimaa ja energiaa saada ääni kuuluviin ilmastonmuutoksen tärkeässä ja toimenpiteitä nopeasti vaativassa torjunnassa. Miten kanavoida monenlaiset tunteet ilmastoasioissa eteenpäin ja ulospäin vaikuttavaan suuntaan? Tunteet voivat kanavoitua rakentavaan toimintaan tai sitten vihaan ja katkeruuteen mitä kulutuskeskeinen yhteiskunta ja ylikulutus aiheuttaa. Sukupolvien vaikutus näkyy ilmastoahdistuksen käsittelyssä.


vuokkoisokorpi.com. Proudly created with Wix.com