Search

Erityisherkän maailma tarvitsee rakkautta



"En minä ole mikään haihattelija, minä en rakenna linnojani kivestä vaan pilvistä, ukkospilvistä poutapilvistä, tähtien höyhentyynyistä. Vai onko kukaan koskaan vallannut pilvet, ryöstänyt tuulen rikkaudet?" - Aivan kuin joku itkisi, Tommy Tabermann 1973

Olen huomannut ajan heikkoja signaaleja, että sitä on kaikkialla; suurta tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi. Tarvetta tulla rakastetuksi.


"Sisäinen lapsemme" itkee nyt huutaen ja janoten rakkautta: Mistä se ilmenee? Törmään jatkuvasti tähän ilmiöön. Joulukuussa valitsin mennä parantavan rakkauden kurssille, vaikka olin koko vuoden ajan kiitettävästi sanonut Ei joka ehdotukseen erilaisten tapahtumien tiimoilta. Tänä vuonna olen törmännyt ihmisiin, jotka tarjoavat jonkinlaista yhteistyötä tunne- ja rakkaustaitojen käsittelyssä. Vetovoiman laki toimii. Olen halaillut lukuisia ihmisiä joten universumi on vastannut tarpeeseeni tulla nähdyksi ja kuulluksi. Rakkauden kaipuuni on tullut näkyväksi. Siihen vastataan. Maailma avautuu kun minä avaudun. Yhä useampi avautuu. Ihminen ei ole saari. Minä en ole saari.



Emme tule universumista vaan universumiin


Elämässä tapahtuu juuri nyt kollektiivista vastareaktiota kovuudelle ja tehokkuuden laskelmoidulle kylmyydelle. Yhä useammat reagoivat aiheisiin, joissa puhutaan uupumuksesta ja omannäköisen elämän kaipuusta kohti unelmatilaa. Yhä useampi uskaltaa myöntää kaipaavansa pehmeämpiä ja henkisiä arvoja. Mistä tämä kertoo. Tulemme tiemme päähän loputtomassa kovuudessa ja kylmyydessä. Meidän on ajateltava myös luontoa, jälkipolvia, sydäntämme, joka kärsii ja uupuu nykymenoon. Emme ole tulleet tänne yksittäisinä olentoina elämään irrallista elämää. Olemme kaikki yhtä. Hengitämme samaa ilmaa. Kaikki mitä teemme vaikuttaa kaikkeen. Ja rakkaus on se suurin voima mikä muuttaa maailmaa.



Yksi ympyrä sulkeutuu ja toinen avautuu


Tasapainottelu ja ongelmat muutosvaiheessa uuvuttavat ja nostavat esiin tunteen riittämättömyydestä. Kaikista elämän heittämistä asioista voi oppia. Usein elämä nähdään janana, jolla on päästävä eteenpäin. Se ei voi olla näin. Entä jos tulee jotain inhimillistä, kuten sairaus tai irtisanominen, ero tai kuolema.


Elämän voi myös nähdä nousevana spiraalina, jossa samat asiat tulevat vastaan aina uudestaan. Voimme valita opimmeko kerrasta vai teemmekö uudestaan samanlaisia valintoja. Kaikki vaikeudet ajattelussa ovat vain yksi spiraalin kerros, joka luo pohjaa uudelle kierrokselle. Sitä kautta voi ymmärtää paremmin sen, mikä on oma rooli maailmassa. Kun ympyrä sulkeutuu siinä on myös jokin oma kohta.


Meillä jokaisella on sielunsuunnitelma, jossa emme voi valita. Itsemyötätunto ja hyväksyminen tukee omaa hyvää elämää. Joku kohta alkaa tulla tiensä päähän ja heikot signaalit viestivät uudenlaisesta kaipuusta. Kaipuu päästä "äitimaan kotipesään", rakastavaan syliin, löytää oma alkuajatus, se "sisäinen lapsi", joka on ollut hukassa elämän ruuhkavuosina. Minä päätin aloittaa itsestäni ja kuunnella itseäni tavallista herkemmällä korvalla. Ääni, joka minussa puhuu, sanoi minulle, että voin löytää oman jumalallisen minäni, jos haluan. Sanoin, että toki haluan löytää jumalallisuuteni, enemmän kuin mitään muuta. Oman jumalallisuuteni löytäminen tapahtuu herkkyyteni avulla, itsetuntemusta yhä lisäten siihen asti, että sisäinen rakkaus on löytynyt. Tällöin voin kääntää katseeni muuhun maailmaan. Tällöin alkaa matkani jota varten minut on luotu; olemaan se rakkaus. Tuomaan osaltani rakkautta maailmaan.




Miten löysin erityisen herkkyyteni lopulta?


Minä olen erityisherkkä. "Sisäinen lepatukseni" antoi minulle osviittaa kerran, toisen ja huusi niin kovaa, että minun oli pakko antaa sen tulla nähdyksi. Pieni Vuokko oli kovin hätääntynyt ja itkuinen. Se ei voinut kovinkaan hyvin silloin kun ohitin tunteeni ja suoritin elämää. Sisäinen maailmani pääni sisällä oli kuin muurahaispesä; täynnä kuhinaa ja ajatuksia, jotka risteilivät pääni sisällä. Olo ei tuntunut selkeältä. Fokus elämässä oli hukassa. Kehoni alkoi jäykistyä kaikesta pinnistelystä. Sydänalassa alkoi tuntua painontunnetta. Jalkani alkoivat painaa kuin vetäisin kivirekeä perässäni. Elämästä alkoi kadota värit ja ilo. Halusin ottaa sen pienen Vuokon syliin ja lohduttaa; sanoa että ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin. Voit lopettaa itkusi ja pyyhiä kyyneleesi. Nyt otan sinut todesta, enkä ohita koskaan enää, sinä rakas, erityinen ja kultainen. Ja niin tein.




Miten ilmaisen herkkyyttäni?


Minulla herkkyys ilmenee siten, että en siedä liikaa melua enkä ärsykkeitä. En käy kauppakeskuksissa juuri muuta kuin pakotettuna. Vältän isoja kauppoja ja hoidan pakolliset kauppa-asiat harvoin ja kerralla. Työelämässä avokonttori on ollut minulle kauhistus. Keskittyminen on ollut itselleni mahdotonta, etenkin jos työ vaatii tuloksekasta toimintaa ja aivotoimintaa. En pidä nykyään kotona TV:tä enkä radiota päällä. Hiljaisuutta pitää kokea, jotta mieleni latautuu päivän äänistä. Kodissani on hyvin hiljaista. Minulla ei käy juuri vieraita enkä minä käy nykyään kylässä. Välttelen liikaa sosiaalisia kohtaamisia, tällä hetkellä kun elämässäni on muuta prosessointia. Minulla ei ole montaa ystävää, mutta sitäkin luotettavampia. Silti rakastavat ihmissuhteet ovat minulle tärkeämpää kuin mikään muu elämässä.


Kun minulla tapahtuu paljon isoja muutoksia uravaihdoksen takia, energiaa ei jää juuri muuhun. Mutta kaikki tämä johtuu myös erityisherkkyydestä. Tunnen kaiken voimakkaammin. Suojelen itseäni. Myös ihmissuhteissa suojaudun enkä päästä nykyään ketään ”liian lähelle”. En siedä myöskään voimakkaita hajusteita. Sen sijaan rakastan mietoja ja luonnollisia tuoksuja. Luonnon tuoksut ovat parhaita. Käytän mahdollisimman luonnonmukaisia materiaaleja. Kierrätys ja kirppis kelpaa kyllä. Arvostan luonnonmateriaalin kestävää laatua ja ekologista ajattelua. En meikkaa paljonkaan. Elän mahdollisimman luonnonmukaista elämää joka suhteessa ja kuulostelen luonnollista tapaa olla minä.


Ikä ja seksuaalisuuden muutos


Halaan paljon ihmisiä. Kosketuksella on arvaamattoman iso voima ihmisen elämässä. Joskus saan ahdistuksen häviämään sisältäni tuntemalla halauksen kautta hyvän tahdon toisesta ihmisestä. Niin ei ole tapahtunut ennen kuin olen avannut sisäisen maailmani näkyväksi. Liikutun helposti ja koen asioita tunteen ja intuition kautta. Kehollinen vuorovaikutus on paljon enemmän kuin sanat.


Olen yli viisikymppinen. Uskon seksuaalisuuden muutoksen yhä parempaan suuntaan johtuvan itselläni itsetuntemuksen, erityisherkkyyteni lopullisen hyväksymisen ja itseni rakastamisen lisääntymisestä. Kaipaan hellää läheisyyttä. Läheisyys on myös kosketuksen kaipuuta, kaipuuta intiimiin sylissä oloon. Samalla kun kaipaan syliä, ahdistun herkästi ihmisen seurassa, mikäli ihminen ei ole turvallinen minun herkkään maailmaani, ei vastaa peilinä sitä missä olen kotonani. Minua on vaivannut "tule lähelle, mene pois" efekti. Kunnes opin ihmisitä peileinä tulkitsemaan oman sisäisen sydämeni ääntä. Oma kehoni oireilee, jos tunne on vääränlainen. Kehoni on hyvä lämpömittari sanomaan mikä tunne on oikeaa ja hyvää.


Oman itsensä viisaus löytyy sydämestä. Sitä kuuntelen herkällä korvalla. Liika läheisyys voi satuttaa, saada tunteet ylikierroksille. Näin olen kokenut, jos seksuaalisuus on liitetty väärään kategoriaan. Minulle seksuaalisuus on vuorovaikutuksen kaunein muoto, johon suhtaudun pyhästi. Kun arvostan itseäni ja elämää, saan takaisin arvostusta ja rakkautta. Ihminen peilaa sitä mitä olen. Olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa, värähtelyä. Sen ymmärtäminen antaa rakkautta, ymmärrystä elämälle. Uskon, että ymmärrykseni rakkaudesta syvempänä ja äärettömänä asiana saa minut tuntemaan ja kokemaan rakkauden, rakastelun, intohimon, seksuaalisuuden ainutlaatuisena ja energisoivana asiana. Kaikki häpeä on pois ja tilalle on tullut kauneus, aitous, vilpittömyys.



"Sisäinen lepatus"


Pään sisäinen maailmani on ”vilkas” ja hyvin ”aktiivinen”. Olen kova pohdiskelemaan ja minulla on mielikuvitusta ja luovuutta sekä silmää kauneudelle. Jätän aikaa itselleni olemiseen, itseni kuulemiseen, kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Kohtaan läsnäolevasti ne harvat ihmiset joita haluan kohdata. Pinnalliset ihmissuhteet ovat jääneet taakse. Arvostan silti kaikkien ihmisten ainutkertaisuutta. Kukaan ei ole parempi tai huonompi. Kukaan ei ole ihmisenä henkinen ja joku toinen ei. Ajattelen hyvää elämästä ja ihmisistä. En kategorisoi ihmisiä mitenkään vaan kohtaan ihmisen ilman ennakko-odotuksia. Olen melko hauras ja herkkä loukkauksille, vihamieliselle käytökselle ja tunnen intuitiivisesti toisesta ihmisestä hyvät ja pahat aikeet. Tunnistan ”hengenheimolaisen”. Tosin ne ovat hyvin harvassa. Mainitsen vielä, että edesmennyt isäni oli erittäin herkkä mies, liikuttui monenlaisten asioiden edessä. Minäkin olen samanlainen. Luotan hyvin paljon itseni sisäiseen viisauteen. Kuuntelen muita, vaikka teen lopulta päätökset oman intuition varassa.


Isojen elämänmuutoksien uskallus


Löysin luontoyhteyden vahvasti takaisin. Tein uramuutoksen- hyppäsin liike-elämästä luonto- ja hyvinvointialalle. Luontoyhteys tarkoittaa minulle samaa kuin hyväksyvä kotini. Luonto on rakkaani, uskontoni, rauhan tyyssija, missä käyn lataamassa itseäni. Luonnossa itken helppoa, vapauttavaa itkua, joka lohduttaa ja tuo minulle vapautuksen murheista ja tunnetaakoista. Luonto eheyttää. Luonnossa tunnen iloa ja rakkauden äärettömän voiman.

Kaikki nämä ovat isoja teemoja herkässä ja kauniissa maailmassani. Oma maailmani on kaunis ja suojelen sitä. Se miten itse katson elämääni, sanoitan oman tarinani, on valtavan tärkeä. Itseni rakastaminen ja hyväksyminen ovat avainasioita. Elämän ihmettely, ympäristön havainnointi.


Olen kohdannut itseni riisuen itsestäni ulkoisen egon mahdollisimman pitkälti pois. Olen kohdannut herkkyyteni, haavoittuvaisuuteni, lapsuuteni haavat, nykyhetken realiteetit, muta ennen kaikkea sen kuka oikeasti olen. Se on laittanut nöyräksi, mutta myös saanut iloitsemaan ja kiittämään siitä mitä on, itsestäni, lapsistani, hyväksyvistä ja ymmärtäväisistä ystävistä. Tämä ymmärrys omasta erityisherkkyydestä on selkeyttänyt elämäni fokusta ja vapauttanut paljon voimavaroja rentoudelle ja hengittämiselle. Sitä kautta koen kaiken soljuvan jatkuvana virtausena ja asiat tapahtuvat helpommin ja jouheammin, mailaa pusertamatta.


Olen itseni puolella ja rakastan elämää


Olen kohdannut itsessäni uupumuksen, rehellisyyden, totuuden, heikkouteni. Olen opetellut lempeyttä itselleni, nyt kun olen uuvuttanut itseni liialla uuden opettelulla, muutoksien toteutuksella. Olen lähtenyt kesällä asumaan terrierini kanssa vieraaseen kaupunkiin pakaten vain välttämättömän mukaani. Olen vuokrannut asuntoani saadakseni opiskella loppuun luontoalan tutkintoni. Olen opetellut viihtymään kotonani yksin terrierin kanssa. Vuosi on sisältänyt tärkeitä kohtaamisia, joista olen oppinut elämää.


Kiitän aikuisia lapsiani, jotka olette pitäneet minua kiinni elämässä. Kiitän siitä, että hyväksyn ja ymmärrän sielunsuunnitelmani. En arvota asioita hyviin ja huonoihin, en korota tai alenna itseäni. Otan osani vastaan nöyrästi ja rohkeasti sarjana elämänkokemuksia. Pyydän ylemmältä taholta viisautta suhteessa muihin ihmisiin ja kiitän elämästäni. Kiitos, että osaan jo huomioida paremmin erityisen herkkyyteni ja otan sen jatkossa huomioon työssä, ihmissuhteissa, elämässä. Olen itseni puolella. Elämäni on tässä ja nyt. Se ei odota.

Universaali rakkaus ja sen tuoma energia ja säteily tuntuu ympärilläni. Voin lisätä rakkautta maailmassa olemalla vastuullinen sisäisen lapseni hyvälle ololle. Voin rinnalla

kulkijana auttaa muita saamaan rakkautta ja elämänlaatua arkeensa. Kun elän omannäköistä elämää, lisään maailmanrakkautta.

5 views