Jotkut tuntevat sateen, joillekin vain sataa

Updated: Aug 1



Minä olen


Itse on kaikkein syvin minuus. Itse on se, joka tietää olevansa. Itse on se joka on.








”Ihminen ei tule valaistuneeksi kuvittelemalla valohahmoja, vaan tekemällä pimeydestä tietoisen.” -C,G.Jung


Itse kukin on muuttunut elämänsä aikana ja jokainen voi tehdä sen havainnon, että kokemus keskeisestä minä- tunteesta on siitä huolimatta säilynyt samana. Se tietoisuus on Itseä. Sen tajuamista voidaan syventää ja tietoisuutta siitä voidaan kasvattaa. Itse on minuuden keskipiste, joka ei koskaan muutu.


Syntyessään ihmisellä on vapaa oma tahto, jonka Itse on määritellyt jo ennen syntymäänsä. Se sisältää kaiken hänen elämänsä tarkoituksesta ja se määrittelee tahdotun suunnan syntyneen elämälle. Välittömästi syntymisen jälkeen häneen alkavat vaikuttaa ympäristön tarjoamat käsitykset elämästä ja elämän tarkoituksesta sekä elämän arvoista. Nämä poikkeavat henkilön oman tahdon ajatuksesta ja tarjotut monet elämänkäsitykset ovat kaiken lisäksi keskenään ristiriitaisia. Miten tätä omaa erityislaatuisuutta voi kokea ja ylläpitää. Ihmisellä on kaipuu omaan syvimpään itseen luontaisesti. On myös halu löytää omat rajat, tahtotila ja unelmat. Elämä kuljettaa ja kasvatus, ympäristö ja opitut mallit asettaa haasteita itsen säilyttämiselle eheänä. Itseä voi kuitenkin vahvistaa ja pysyä yhteydessä itseen. -Alkuajatus, Elämän pieni käsikirja



Onnellisuudesta


Onnellisuus on läheisyyttä Itseen ja omaan tahtoon. Se on liikettä kohti oman tarkoituksen toteutumista. Se on totuuden lähestymistä ja sisäisen selkeyden kasvua. Onnellisuus ei synny kivuttomuudesta, eikä helppoudesta, eikä mielikuvista, vaan se syntyy totuuden lähestymisestä. Se lähestyminen ei ole aina kivutonta, eikä helppoa, mutta se tuo sisäisen tasapainon ja kasvattaa sitä. Se voimistaa tietoisuutta oman elämän tarkoituksesta ja sen tarkoituksen toteutuminen tuo ainoan totuuteen perustuvan elämän tyydytyksen.


Vapaus, terveys, hyvinvointi, onnellisuus, nöyryys ja henkinen kasvu ovat tärkeitä polullani. Uskon, että yhtään turhaa mutkaa ei ole ollut. Kaikella on tarkoitus. Luonto on se suuri hyvinvoinnin lähde, josta voi ammentaa voimaa. Yhteys tunteisiin löytyy itselläni rentoudessa ja tietoisuudessa. Läsnäolo saa alitajunnan herkistymään. Alitajunnan herkistyessä luonnon voimauttavan ja eheyttävän vaikutuksen avulla teen valintoja rakkauden ja pelon välillä helpommin ja tietoisemmin.


Metsässä aistii tuoksuja, ääniä, kuvia, tunnistaa erilaisia sammaleen pintoja, maistaa makuja ja kokee tunteita. Luonto on monitahoinen ja monimuotoinen. Luonto on luojan mestariteos. Katsoessani hämähäkinseittiä, jossa on pieniä sadepisaroita, en voi lakata ihmettelemästä sen kauneutta, taitavuutta millä kaunis seitti on rakennettu. Tähtitaivas ja pimeys saavat minut tuntemaan itseni pieneksi hiukkaseksi maailmankaikkeudessa. Olen pieni osanen kokonaisuuden energiaa. Kauneus pysäyttää, häikäisee ja saa minut pysähtymään hetkeen. Talvella jokainen yksittäinen lumihiutale on uniikki, kaunis taideteos. Niin on myös jumalallinen ihmissielu, ihana ja riittävä itsessään. Jokaisella meillä on jo olemassa oma jumalallinen ihmissielu, jota voimme vaalia kallisarvoisena aarteenamme.


Jotkut tuntevat sateen. Joillekin vain sataa


Ihmisen hyvinvointia voi verrata puun juuriin. Ihmiselle juuria ovat ravinto, liikunta, lepo ja rentoutuminen. Kun nuo juuret ovat kaikki yhtä syvällä ja tasapainossa niin puu voi hyvin. Yksikään juurista ei voi jäädä vähemmälle huomiolle. Noista neljästä asiasta jokainen joutuu pitämään itse huolta. Omalla polullaan ihminen tietää mitä omat juuret tarvitsevat. Luonto on hyvä keino vahvistaa Itseä ja pysyä yhteydessä itseensä. Tarvitaan monta juurta, jotta puu voi hyvin, mutta yksikin terve ja syvä juuri pitää puun hengissä. Suuren puun juuret syvällä maassa kuitenkin elivät. Kun puu saa vettä ja ravinteita, auringonvalo pitää kasvusta ja entistä vahvemmasta juurtumisesta huolen.



Meillä jokaisella on uinuvat voimat, syvät juuremme jonka avulla voimme eheyttää itsemme. Minulle luonto ja siellä etenkin isot juurevat männyt ovat voiman ja eheytymisen lähteeni. Meditoin puiden lähellä. Koen voimaantumista luonnossa. Saan energiaa päivääni. Kiitän monista arkisista kiitollisuuden aiheista. Teen myös anteeksiantotyötä sekä pyydän vastauksia askarruttaviin asioihin saaden vapautumista ja puhdistumista turhista tunnetaakoista. Koen vahvaa yhteyttä luontoon ja maailmankaikkeuden rakkauteen. Mitä enemmän vietän aikaa luonnossa, sitä onnellisempi ja vapaampi olen.





Metsä hyvinvoinnin lähteenä


Kasvitieteilijä Sinikka Piipon mielestä paras tapa poistaa stressiä on lähteä yksin vaeltamaan metsään. Harva miettii metsässä vaeltaessaan sitä, miten puiden erittämät haihtuvat öljyt kohentavat mielialaa ja parantavat vastustuskykyä. Haihtuvien öljyjen, fytonsidien vaikutuksista on paljon tutkittua tietoa. Haihtuvat öljyt vaikuttavat kemiallisesti aivoalueisiin, jotka liittyvät mielialaan ja muistiin. Haihtuvat öljyt tasapainottavat koko elimistön hormonituotantoa ja lievittävät ahdistuksen ja alakulon tunteita. Haihtuvien öljyjen hengittämisen tiedetään parantavan myös elimistön vastustuskykyä. Ne lisäävät elimistön tappajasolujen toimintaa, mikä auttaa ehkäisemään esimerkiksi hengitystietulehduksia, kuten flunssaa. Männyt erittävät erityisen paljon haihtuvia öljyjä. Siksi mäntymetsässä kävelyä suositellaan erityisesti hengitystien tulehduksia sairastaville. Hiljainen metsä saa aikaan ihmeitä.


Metsäntutkimuslaitoksen Kati Vähäsarjan selvityksen mukaan hyvin lyhyet ajat metsässä vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen ja fysiikkaan. Verenpaineen laskemisen lisäksi päivittäin metsässä vietetty 20 minuutin aika kohottaa elinvoimaisuuden tunnetta. On käynyt selville, että metsän näkeminen pelkästään ikkunasta virkistää mieltä. Jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa jaksamiseen. Japanissa on tutkittu metsästä erittyviä eteerisiä öljyjä, joilla uskotaan olevan hyviä vaikutuksia. Stressi laskee metsän tuoksuista, rentouttavista äänistä, maisemien näkemisestä ja metsänmauista. Psyykkisen hyvinvoinnin kohoamiseen riittää jo pelkkä metsään meneminen.


Yhteys luontoon, yhteys itseen


Yhteys luontoon on sekä yhteyttä ihmisen syvimpään itseen, että yhteys luontoon. Kansanperinteessä shamanismia on sekä luonto ympäristönä (läsnäolo) ja ihmisen luonto. Esivanhemmillamme oli tapana juoda koivunmahlaa kevätväsymyksen karkottamiseksi ja sivellä kuusenpihkaa noidannuolen vaivaamalle selälle. Puiden terveyshyödyt tunnettiin hyvin suomalaisessa kansanperinteessä.


Itse löydän yhteyden itseeni ja tunteisiini luonnossa. Parhaat oivallukseni syntyvät luonnossa, kun ajatus virtaa ja rentous lisääntyy. Tätä läsnäoloa syntyy, kun kaikki aistini valpastuvat ja koen, tunnen itseäni ja elämää tuoksuin, näkö- ja tuntoaistein ilman ympärillä olevaa hälyä.


"Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä." (Tommy Tabermann Maa, 1987)


vuokkoisokorpi.com. Proudly created with Wix.com