Search

Kuluttamisesta luonnon luksukseen




Kun entisajan ”aateliston” huvit on tarjolla kansanhuvina päivittäin, ne lakkaavat olemasta ylellisyyttä ja elämyksiä. Näin elämyshakuisuuden oravanpyörä jatkuu. Mikään elämys ei enää tuo onnea.

Elämä on tässä ja nyt. Juice Leskinen on sanonut, että ihmiset rakentavat toinen toistaan hienompia, isoja taloja, mutta eivät ehdi nauttia niistä, koska ovat jatkuvasti ylläpitämässä ”elintasoaan” töissä.

Olen itse kavunnut yhteiskunnan hyväksymään sosiaaliseen statukseen hypätäkseni sitten pois siitä loputtoman hulabaloon pyörityksestä. Olen äärettömän kiitollinen neljästä lapsestani ja siitä missä nyt olen. Olen kavunnut uraportaita ja vaihtanut asteittain kotia yhä isompaan asuntoon seinien alkaessa kaatua niskaan. Isosta lapsiluvusta on seurannut myös yhä isomman auton, puutarhan ja lähiöasumisen haave ja toteutus. "kulutuskierre" on kiihtynyt kuvion kasvaessa. On tarvittu välineitä urheiluun ja harrastuksia itsensä toteuttamiseen. Idylli täyttyy, kun saadaan vielä kultaiset noutajat.


"Unelmaelämän" toteuttamiseen ja työelämän uranluonnin nielemä aika kompensoidaan usein rahalla ostetuilla tavaroilla ja edessä olevan lomamatkojen odotuksilla. Toisaalta työroolissa voi saada jopa tyydytystä ja tuntea itsensä/egonsa arvostetuksi ja tärkeäksi, kun jatkaa tehokkaana vaikkakin uupuneena oravanpyörässä. Tehdään paljon, jotta oltaisiin yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti hyväksyttäviä. Tarvitaan lomamatkoja, tietokoneita, elektroniikkaa, puutarha-ym koneita jne. Tarpeita on loputtomiin. Vanhempana syyllistyminen on yksi suurimmista syistä, miksi muutosta pois oravanpyörästä tai kuluttamisen jatkuvasta ikeestä ei uskalleta tehdä. Syitä on loputtomiin, miten ihminen selittää itselleen asioita, jatkaakseen elämäänsä autopilottina oravanpyörässä.




Kenelle ja miten arvokasta aikaani annan?


Lapset voivat elää nykyään yltäkylläisyydessä, mutta vanhemmilla ei ole aikaa tehokkuusvaatimusten ja velvoitteiden täyttämässä elämässä aina läsnäolevaan vanhemmuuteen. Lapset eivät näe sitä yltäkylläisyytenä. Se, mitä lapset oikeasti tarvitsevat, on vanhempien antama läsnäoleva aika ja luontoyhteyden vaaliminen.


Oma äitini on pullantuoksuinen kotiäiti. Muistoja liittyy pullaan, leipään ja itse tehtyihin ruokiin, tavalliseen hyvään kotielämään. Kohtuullisuus vallitsi, joten söimme kausiruokaa, pitkälti itse kasvatettua tai viljeltyä. Sunnuntaisin ja pyhisin oli jälkiruoka, sekin itse tehty. Kaupassa ei juuri käyty vaan oltiin mahdollisimman omavaraisia. Vanhemmat antoivat aikaa ja hoivaa perustarpeiden äärellä. Millaisen mielikuvan lapsuudesta jätän omille lapsilleni. Onko elämänlaatu kulutustuotteita, aikaa vai luontoyhteyden vaalimista. Itse koen jälkeenpäin ajatellen saavani kaiken tarpeellisen. Kohtuullisuus on hyvä. Luontoyhteyden vaalimisesta olen syvästi kiitollinen vanhemmilleni.




Olisin valmis luopumaan jos...


Yhteiskunta vie mukanaan ja media ohjaa ihmisen asenteita ja käyttäytymistä. On tutkittu, että vain 20 % ihmisistä tekee päätökset vastavirtaan. Eli kun 80 % on sitä mieltä, että koska muut eivät tee luonnon ja ilmastoasioiden hyväksi asioita, en minäkään tee. Tutkimus , jonka mukaan vain 20 % tekee itsenäiset päätökset ja tekee aktiivisesti ilmastotekoja välittämättä muiden mielipiteistä. Ihminen on laumaeläin.

"Olisin valmis luopumaan paljostakin, jos muut ihmiset luopuvat myös."

Media ylläpitää asennetta, että kestävä elämä on sama kuin kaikesta mukavasta luopuminen. Media antaa ihanteet kulutuskeskeiseen elämiseen. Muoti, trendit ja elämyshakuisuus näkyvät arjessa - vaihda uuteen. Ja kun vaihtaminen on yhä helpompaa ja ärsykkeet vaihtuvat jatkuvasti, ärsyketulva kulutuksen ympäröimässä yhteiskunnassa on hektistä. Elintaso Suomessa on noussut viimeiset vuosikymmenet ja mahdollistaa matkustamisen sekä ylellisyystuotteet, aikaisemmin vain varakkaille tarjolla olevat asiat, koko kansan ulottuville arjen ilmiönä.



Menestyksen mittarit – omat jokaisella


Menestys on sitä, miten ihminen itse oman menestyksensä määrittää. Minä olen ”multimiljonääri” menestyksen mittareilla, en euroissa, mutta onnen laarissa mitattuna kylläkin. Irtisanouduin pankkiirielämästä kolme vuotta sitten ”robottien vallatessa alaa”. Kouluttauduin luonto- ja ympäristöohjaajaksi. Intuition varassa lähdin hakemaan elantoni kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jossa luonto ylimpänä. Halusin lisätä ihmisten luontoyhteyttä. Olin saanut omakohtaisen avun oravanpyörästä hypättyäni ja saanut tilalle luonnon eheyttävää, hyväksyvää ja parantavaa voimaa. Koen olevani ”velkaa” luonnolle ja nyt maksan velkaani takaisin suojellen ja varjellen luontoa ja ilmastoa.



Tähdet pimeydessä tien näyttäjinä onnellisuuteen


Joskus pitää kavuta ensin ylös vuorenhuipulle, pudota sieltä ja löytää siten onnellisuuden ydin. Niin minäkin tein. Ero- ja irtisanoutumiskriisien kautta löysin taas horisonttini- ja oikean suunnan kohti onnellisuutta. Saavutin monia haaveilemiani asioita ja löysin onnellisuuden alkujuuriltani, luonnosta ja kohtuullisuudesta. Löysin myös merkityksen ihmisen luonnon ja ilmaston suojelutyöstä.

”Toiveet, joista olet haaveillut, toteutuvat arvaamattomalla tavalla, joten kannattaa varoa mistä haaveilee.”

Luonto ja hiljaisuus on luksusta


Minä lähdin etsimään onnellisuutta juuriltani. Olin kokenut kiireettömän ja kohtuullisen elämän aineksia lapsuudessa maaseudulla, luonnon äärellä. Sain kulkea turvallisessa luonnon maisemassa. Joella katselin koskikaran hyppelyä kiven päällä. Seurasin veden virtausta tuntikausia tuijottaen sen ihmettä. Tunnistin veden raikkaan puhtauden sekä sen virtaavan, soljuvan liikkeen ja äänen mielenkiintoisena ja vetovoimaisena. Kauniit yksityiskohdat luonnosta kiinnostivat minua lapsena ja aloin saada samasta kiinni aikuisena- hidastaessa- pysähtyessä itseni äärelle luontoon yhä useammin.


Moni janoaa luksusta, mutta yhä useampaan vetoaa luonnon askeettinen alkuperäisyys, myyteillä ja taruilla maustettu. Luonto ja elämä on laaja ja lavea, paljon enemmän kuin mitä näemme. Eikä tässä ole kyse mistään salatieteistä eikä hörhöilystä, vaan sukupolvelta toiselle siirtyneestä ikiaikaisesta viisaudesta



Luontoyhteys syntyy luonnossa olemisesta ja hiljentymisestä luonnon äärelle. Sain elää lapsuuteni hiljaisessa ympäristössä puhtaan, kauniin luonnon äärellä. Katselin kauniita luonnon yksityiskohtia vaeltaen luonnossa tuntikausia yksinäni. Talvisin kynttiläkuuset kyyristelevät tykkylumen alla kuin maahiset. Keräsin lapsena kiviä, kukkia, sammaleita, pieniä kauniita risuja ja käpyjä. Muistan vuodenaikojen vaihtelut ja sille ominaiset asiat, kuten pallosalamat, heinänteko, perunannosto, mattopesu, tulen räiske tulisijoissa.


Rakastan kaikkia vuodenaikoja. Luontoyhteyttä vaaliessa on helppo uskoa, että metsä on meidän kaikkien perimässä. Saatoin olla luonnossa tuntikausia keräten värikkäitä lehtiä ja kasveja tehden niistä "luontotaidetta", kirjoittaen niistä runoja ja maalaten maisemia ilokseni. Metsät, alavat pellot ja virtaavat joet olivat lapsuuteni maisemia. Maanviljelys, marjastaminen ja sienestäminen sekä luontoistaloudessa eläminen toi osan elantoa lapsuuden kodissani.

Maaseudulla pimeys tulee luonnollisena ja tähtitaivas näkyy kimmeltävänä. Tähdet tuikkivat kirkkaana. Tähtitaivas tähtikuvioineen pimeydessä on huikea elämys. Ihminen on pieni osa maailmankaikkeutta. Maaseudulla tunnetaan vuoden kierokulku ja luontomerkit. Siellä osataan kylvää oikeaan aikaan perunat, porkkanat ja kasvimaan kylvökset. Luonnossa on oma luonnollinen kiertokulkunsa, jossa ihminen elää osana luontoa. Hiljaisuus, aidot asiat ja tuoksut luonnossa hivelevät ja tuovat luksusta nykyihmisen kokemus- ja aistimaailmaan.

0 views