Luonto on ihmisen alkuperäinen koti. Hiljainen metsä saa aikaan ihmeitä.  Se elvyttää ja tuo hyvinvointia. Sieltä löytyy itselle sopiva mielipaikka ja samalla irtautuu arkipäivästä ja saa etäisyyttä huoliin, kun ärsykkeiden määrä vähenee. Metsässä liikkuminen lisää kestävyyttä, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota. Se ryhdistää ja vetreyttää tukirankaa, vahvistaen samalla syviä, vartalon asentoa ylläpitäviä lihaksia sekä jalkojen ja pakaroiden lihaksia. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan hyvin lyhyet ajat metsässä vaikuttavat ihmisen psyykeen ja fysiikkaan. On tutkittu, että jo pelkkä metsässä oleilu, ulkoilu ja liikkuminen vaikuttavat fysiologisesti kehon ja mielen palautumiseen. Tarkkaavaisuus lisääntyy myös ja kahden tunnin oleskelu elvyttää myös elimistön puolustusmekanismit. Myös positiiviset tunteet lisääntyvät. Kolmen vuorokauden yhtämittainen luontoaltistus tuo monia hyviä vaikutuksia. Elimistön puolustusmekanismit vahvistuvat. Syöpää ehkäisevien proteiinien määrä lisääntyy. Stressihormonien määrä pienenee. Verensokeriarvot tasaantuvat. Kohonnut verenpaine laskee. Masennuksen ja väsymyksen tunne vähenevät ja elinvoimaisuuden tunne lisääntyy.  On käynyt selville, että metsän näkeminen pelkästään ikkunasta virkistää mieltä. Japanissa on tutkittu metsästä erittyviä eteerisiä öljyjä, fytonsideja, joilla on hyviä ja tervehdyttäviä vaikutuksia. Stressi laskee metsän tuoksuista, rentouttavista äänistä, maiseman näkemisestä ja metsänmauista. Metsässä voi tehdä eri menetelmin harjoitteita kuten metsämieli, metsäkylpy, mindfulness ja läsnäolo harjoitteita. Sirpa Arvonen on kehittänyt Metsämieli menetelmän.

 

 

 

Puu-harjoitus -näkökulman vaihto (Sirpa Arvonen, Metsämieli)

 

”Pysähdy metsäkävelylläsi ja kuvittele asettavasi jokin piinaava ajatuksesi, huolesi tai murheesi kannon tai mättään päälle. Astu muutama askel taaksepäin ja katsele ajatustasi. Kokeile, miten ajatus muuttuu, kun katselet sitä kauempaa, vaikkapa 100 metrin päästä. Kuvittele, että katselet ajatusta puun latvasta käsin. Kuvittele, että katsot ajatusta linnun silmin. Millaisiin mittasuhteisiin ajatus asettuu mielikuvaharjoitusten jälkeen? Minkä osan ajatuksesta tai minkä osan sen herättämästä tunteesta etäisyyden ottaminen laimensi tai poisti?  Mihin tarvitset tätä piinaavaa ajatusta tai huolta? Mitä tärkeää tai todellista se kertoo? Otatko ajatuksen vielä mukaasi vai jätätkö sen kannolle? Annatko tuulen viedä sen? Vai onko ajatus nyt pienentynyt niin paljon, että voit laittaa sen taskuusi?”

 

 

 

Mielikuvitusta, tekemistä ja luonnon aistielämyksiä

 

Metsässä aistii tuoksuja, ääniä, kuvia, tunnistaa erilaisia sammaleen pintoja, maistaa makuja marjoista ja muusta. Luonto on monitahoinen ja monimuotoinen. Tähtitaivas on suuri ihme. Yöpyminen luonnossa kesäöinä avaa aivan uuden aisti- ja elämyskokemuksen. Luonto on luojan mestariteos. Katsoessani hämähäkinseittiä, jossa on pieniä sadepisaroita, en voi lakata ihmettelemästä sen kauneutta, taitavuutta millä kaunis seitti on rakennettu. Talvella taas jokainen yksittäinen lumihiutale on uniikki, kaunis taideteos. Luonto on se suuri hyvinvoinnin lähde, josta voi ammentaa voimaa arkeen. Luonnosta nauttii katselemalla luontokuvia, aistimalla tuoksuja suopursusta ja luonnonkukista.  Luonto voi olla hyvin lähellä kodissa ja työtoimistoissakin, kun sisustaa tilat luonnonmateriaaleilla ja äänielementeillä ja visuaalisilla luontoefekteillä, kuten seinäkkeillä. Luonto järjestää monipuolista toimintaa kaikkina vuodenaikoina, vain oma mielikuvitus rajoitteena. Luontoon voi yhdistää luovuuden ja maalata taulun, tehdä tankarunon rakastetulle, kirjoittaa tarinan, ottaa voimauttavia valokuvia luonnon inspiroimana. Luonnosta voi ammentaa liikettä ja yhdistää siihen kehollisen hyvän olon tunteen. Metsätreeni, puistojumppa, maastopyöräily, suunnistus, geokätköily, patikointi, vaeltaminen, hiihto, uintiretki metsälammelle, metsästys, kalastus, marjastus, sienestys, metsä- ja luontoretket lasten kanssa. Tapoja ja vaihtoehtoja löytyy. Maaseudulla ja kaupunkiluonnossa on molemmissa viehätyksensä ja hyvät vaikutuksensa. Aina ei tarvitse lähteä kauas.

 

Meillä suomalaisilla on neljä vuodenaikaa, jotka tuovat vaihtelua ja ainutlaatuisen rikkauden maallemme. Viileä ja kirpeä kevätaamu lintukonsertteineen on eksoottisen euforinen kokemus ulkomaalaisille. Luonnon hiljaisuus ja puhtaus ovat arvoja, jotka ovat helmiä meille suomalaisille. Siinä missä suomalainen maaseutumatkaaja kaipaa rauhaa ja saunomismahdollisuutta, kaipaavat ulkomaalaiset eksotiikkaa ja elämyksiä, aktiviteetteja ja lomaromansseja. Näitä metsä parhaillaan tarjoaa. Samanhenkiset ihmiset viettävät aikaa yhdessä kansallispuistojen retkikohteissa, vaellusretkillä ja nuotiolaavuilla.

 

 

Esikuvani luontoelämälle – ja lapsuuden luontojuuret

 

Minulla suurena esikuvana luontorakkaudessa ja ”luontoäitinä” on tätini Soili. Hän on todellinen shamaaninainen. Hän viettää lomansa Pohjoisessa, asuen vuokraamallaan metsätontilla ja huuhtoen kultaa valtauksellaan. Soili on järjestänyt elämänsä niin, että minimalistinen elämä tarjoaa tarvittavat puitteet laadukkaalle ja hyvinvoivalle elämälle metsän siimeksessä. Ihailen häntä ja hänen elämäntyyliään. Soili osaa kaikkea mitä ihmisen pitää osata luonnossa selviytyäkseen. Hän on suurisydäminen nainen, joka kulkee omia polkujaan ja on oman elämänsä sankari. Hänellä on lukuisia hyviä ominaisuuksia, joita ihailen ja tiedän luontorakkaudella olevan häneen ihmisenä hyvin suuria positiivisia vaikutusta.  Rentous ja leppoisa elämänasenne ovat niistä merkittävimpiä.

 

Itse rakastin vaellella jo lapsena luonnossa koiran ja kissan kanssa. Katselin sammaleita, jäkäliä, kasveja, soljuvaa puroa, puita, kiviä. Keräsin kukkia, marjoja ja sieniä. Tein lapsuusajan kaverini kanssa tauluja luonnon materiaaleista liimaten kasvit ja ainekset kenkätyöpajasta otetulla maitoliimalla kiinni tauluun. Uskoin silloin vahvasti, että teen aikuisena jotakin kauneuteen ja luontoon liittyvää työkseni. Ruuhkavuodet ja elämä vei mennessään, mutta sydän ja tunne pysyy, alitajunta muistaa. Sydän ei koskaan unohda. Aistit virittyvät metsässä uudella lailla. Tuoksut, tunnelma, luonnon voimauttava energia, ihmisen alkujuuri vaikuttaa taianomaisesti. Metsä on elämän eliksiiriä ja energian lähde. Mitä sinä rakastit tehdä lapsena ja nuorena? Voitko tuoda sitä samaa alkujuurta omaan nykyisyyteen? 

 

 

 

Ihminen on osa luontoa ja luontoyhteyttä

 

Luonto tuo olemisen ja rauhoittumisen kokemusta. Aistit herkistyvät. Tulee riittävyyden kokemus. Riitän tällaisena kuin olen. Kukaan ei luonnossa arvostele eikä arvioi. Olen kuka olen, osa luontoa. Yhteys luontoon lisää ainutkertaisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja tuo kiitollisuutta elämään. Luontoterapia on meille kaikille mahdollista, edullista ja helppo toteuttaa. Luonto on herkkä ja hauras, samalla voimallinen, kuten me kaikki ihmiset omana itsenämme. Samalla lailla niin ihminen kuin luonto; kauniita ja hauraita, luojan uniikkeja taideteoksia.  Kun viettää aikaa metsässä, tunnistaa olevansa pieni osa maailmankaikkeutta. Luonnossa luovuus, rentous ja onnellisuus lisääntyy. Ystävien kanssa voi käydä laavulla ja istua tuntikausia nuotion äärellä tarinoimassa elämän kokemuksista. Se on voimauttavaa ja elämyksellistä. Tuli, vesi ja maa ja ilma elementteinä yhdistyessään ovat luonnon suuri elämysmatka.

 

Oma kokemukseni metsävoimasta liittyy muutoksen tarpeeseen. Alitajuntani työsti muutoksen tarvetta pitkään. Kehoni viesti uupumuksesta ja kroonistuvasta tunnetaakasta, joka tuli siitä, etten kuunnellut tarpeeksi sydäntäni. Säännöllinen metsässä oleilu ja retkeily toi itselleni tervetullutta tilaa ajattelulle ja oivallukset suunnan muutokselle. Toteutin suunnan muutosta vähitellen. Käytännössä hankin osaamista uusiin asioihin, uudelle toimialalle viimeiset kymmenen vuotta sydäntäni kuunnellen. Viimeiset kaksi vuotta olen yhä entisestään lisännyt kehollista kuuntelua ja erityisesti sydämen ja intuition kuulemista. Olen hakeutunut hiljaisuuteen, järvien ja metsien äärelle koirani kanssa päivittäisillä lenkeillä. Olen myös tehnyt säännöllisesti meditaatiota ja kehollisia Asahi-harjoitteita metsässä ja pitänyt huolta kokonaisvaltaisesta ravinnosta. Koirani on hyvä esimerkki elämän hidastamisesta- siitä, miten on hyvä elää hetkessä. Luonto on kirkkoni. Yhtäkkiä kaikki nykyhetkessä on selvää. Hyvän energiatason ylläpito on parasta mitä voin tehdä itseni rakastamisen työssä. Saan luonnosta paljon voimia ja uudistun ihmisenä metsässä. Aistini valpastuvat, sydämeni on yhteydessä kehooni ja tunnen itseni elinvoimaiseksi. Ja mikä helppo tapa se on uudistua, latautua, voimaantua ja onnellistua. Hengitys virtaa, olo on höyhenen kevyt, elämä on omannäköistä. Tämän tunteen haluan säilyttää aina sydämessäni- oman alkujuureni, rakkauteni itseeni- itsessäni- luontoyhteyden, aidon itseni. 

 

 

Kansanperinteen mukaan kaadan nokipannusta ensimmäisen kupin luonnolle, kiittäen sitä rakkaudesta ja kaikesta hyvästä, mitä saan osakseni luonnossa.  Jo aikojen alussa kalastajat ja metsästäjät pyysivät anteeksi saaliilta ja samalla kiittivät metsänhenkiä hyvän erätavan mukaan saaliista ja vapauttivat loput mitä eivät tarvinneet. Luonto on kaikille mahdollinen ja arvokas voiman tuoja, edullinen terapeutti, josta jokainen voi saada voimavaroja ja energiaa elämäänsä. Metsä avaa aistit valppaiksi kokemaan elämää yhä herkemmin, pääsemään kiinni omiin tunteisiin ja sisäiseen maailmaan. Kuuntele luonnossa omaa sisintäsi. Vietä aikaa itsesi kanssa hiljaisuudessa – löydät tärkeitä oivalluksia, kenties suunnan elämällesi, jossa kuuntelet yhä paremmin itseäsi, omia tarpeitasi. Löydä luonnossa oma uniikki taideteoksesi, mielesi ja kehosi aistimaan ainutlaatuisuutesi, oma sisäinen kauneutesi ja harmoniasi.

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload