Täydellinen hetki elämässä. Katselen kaunista tunturipuroa. Hiljaisuudessa kuuluu hiljainen veden solina. Kauempana siintävät tunturien ääriviivat. Pohjoisen koskemattoman luonnon hiljaisuus on käsin kosketeltava. Se on pyhyyden ja kauneuden hetki.

 

 

 

Hiljaisuus on helmi

 

Kuunteleminen hiljaisuudesta käsin ilman omaa sisäistä kaikua on vaikeaa, mutta palkitsevaa. Ihmisen ego ja vilkas mielen liike pyrkii sisäänrakennettuna vaientamaan hiljaisuuden. Ihminen voi harjoittelemalla oppia hiljaisuuden kuuntelemista. Sanalla lailla kuin meditaatiossa on mahdollista saavuttaa tietynlainen tyhjyyden kokemus ensin sekunnin osiksi ja sitten pidemmäksi aikaa. Kuunelemaan voi oppia harjoittelemalla. Kuuntelemme vain häviävän pienen osan meille osoitetusta puheesta. Aidosti kuunteleminen on mahdollista vain omasta hiljaisuudesta käsin. Kun kuuntelee toista, keskittymättä omiin ajatuksiin, kuulee toista oikeasti.  Ihminen on luotu kuuntelemaan. Siksi meillä on kaksi korvaa ja yksi suu. Usein valitsemme tehokkaasti olla kuuntelematta ja samalla kadotamme hetken mahdollisuuden olla yhteydessä.  Ei ole merkitystä onko puhuja oikeassa vai väärässä. Ensin on aina kuunneltava. Jos ei ole hiljaa, on vaikea kuunnella. Jos ei ole hiljaista, on vaikea kuulla.

 

Saattohoitokodin vapaaehtoisten ohjaajana opin tärkeän asian. Vaikeneminen on todella arvokasta ihmisen viimeisinä hetkinä. Ihminen haluaa kenties, että hänen kädestään pidetään kiinni ja ollaan rinnalla kulkijana, ei täytetä arvokkaita hetkiä puheella. Sillä hiljaisuus on arvokasta. Hiljaisuus on helmi, jolle on annettava oma arvonsa. Kun annan toiselle ihmiselle hiljaisuuden hetken, arvostan tuota ihmistä. Arvostan hänen kallista aikaansa. Arvostan yhteistä kallista läsnäolon aikaa.

 

 

 

Kuuntelemisen rytmi ja opitut mallit

 

Hiljaisuus on ensimmäinen kielemme. Opimme olemaan ympäristöömme vuorovaikutuksessa ensin vauvana omaan äitiimme, myöhemmin muihin ihmisiin. Äiti opettaa lapselle rytmin ja äänet. Ihmisen tietoisuudella on vahva kytkös aivojen sähkökemiallisiin, fyysisiin tapahtumiin. Ideaalitilanteessa lapsi oppii sekä puhutun kielen että hiljaisuuden ja läsnäolon. Minua on muutamaan otteeseen elämässä huomautettu päälle puhumisesta. Suhtaudun siihen nöyrästi. Olen ollut sisarusparven näkymätön keskimmäinen lapsi. Kun olin lapsi, isäni sanonta oli: ”Vuokko puhuu vähän mutta asiaa.” Tämä piti paikkansa. Pysyin mielelläni ulkopuolisena tarkkailijana. Olin hyvin ujo ja ujoudesta oli hyöty kuuntelemisessa. Pystyin sujuvasti kuulemaan sanoman. Myöhemmin minulla oli ilmeisesti jäänyt elämän varrella niin paljon asioita ilmaisematta, että aloin jo saada oman ääneni kuuluviin, mutta ikävä kyllä toisen päälle puhuen. Tämä oli malli lapsuuden kodista ja jopa sukupolvien ketjusta, kuten olen havainnoinut. Minun vanhemmillani oli iso sisarusparvi lapsuuden kodeissaan. Kahdeksan lasta molemmissa perheissä, joten päälle puhuminen oli toimintatapa. Olin tottunut lapsuudessa olemaan se ”äänetön ja näkymätön” ja kun aloin minäkin puhua, se tapahtui ensin mallin mukaan päälle puhumisella, jotta minäkin tulen kuulluksi. Itsellä on ollut myös joskus kuuntelemisen esteenä vaikuttamisen ja oikeudenmukaisuuden ajamisen vahva tahto tilanteen niin vaatiessa. Oma egoni on onneksi hiljentynyt elämän ryvettäessä ja nöyrryttäessä riittävästi.

 

 

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa

 

Hermostuksissaan ihminen saattaa täyttää tilan äänellä ja höpötyksellä. Tunnistan tämän itse hämmentyessäni tai tuntiessani itseni epävarmaksi toisen ihmisen edessä. Onneksi tiedostan tämän ja yhä harmemmin sorrun siihen. Voin vaihtoehtoisesti olla hiljaa ja pohtia: ”Mikä on pahin mitä voi tapahtua? Ei mikään.” Toisinaan small talkia käytetään tehokeinona tuomaan leppoisaa ilmapiiriä tietoisesti käytettynä. Vaatii suurta luonteen lujuutta pitää suunsa kiinni, kun ei ole mitään varteenotettavaa sanottavaa. Voikin välillä kysyä itseltään. Onko minulla oikeasti nyt jotain tähdellistä sanottavaa? Vai olisiko kenties hyvä antaa hiljaisuuden puhua?

Tauot ovat olennainen osa puhetta ja musiikkia. Hiljaisuus on kommunikoinnin sydän. Hiljaisuudella luodaan myös syvää tunnetta. Kun jotakin päättyy, ennen kuin jotakin muuta alkaa, vallitsee hiljaisuus. Tauot antavat puhujalle aikaa jäsentää sanomaansa ja kertoa sen selkeästi. Kuuntelijalle ne antavat mahdollisuuden ottaa vastaan ja reflektoida. Jos puhuessaan on todella läsnä ja kommunikoi aidosti, voivat puheen tauot olla pidempiä kuin uskommekaan. Joskus on vastauksessaan hyvä ottaa aikalisä ja nukkua yön yli. Tällöin voi antaa alitajunnan työstää asiaa ja päätöstä vielä hiljaisuudessa päivän aikana sekä yöllä hiljaisuuden unimaailmassa.

 

 

Hiljaisuudessa läsnäolo ja tunne elää

 

Kuulostelin hiljaisuuden merkitystä kirkossa papin vihkiessä hääparia. Hiljaisuutta ja taukoja voidaan tehokkaasti käyttää hyödyksi puheessa, kun tunnetta halutaan korostaa. Toisaalta kaunis tunnelma voidaan pilata kiirehtimisellä ja täyttämällä tila jatkuvalla mitään sanomattomalla puheella. On hienoa kuulla kun puheessa annetaan aikaa arvokkaiden hetkien muistoksi kehittymiselle. Samoin annetaan aikaa hääparin suudelmalle, ennen kuin jatketaan ”puheen jargoniaa.” Joskus puhe tappaa tunteen. Se estää kauniin hetken toteutumisen. Miten paljon rohkeutta vaaditaankaan puhumisen ammattilaiselta, esimerkiksi papilta kuunnella hetki hiljaisuutta. Sen sijaan, että kiirehditään sanosta toiseen, lauseista toiseen tilanteesta toiseen.  Rohkea ihminen pitää puheen hyvin tauotettuna. Arvostan itse suuresti tunteen korostamista puheen sijasta.

Hääjuhlassa puhuja voi pitää harkittuja taukoja, kun tulee liikutuksen hetki muistellessa tunnetta, mihin haluaa huomion kiinnittää. Koin tällaisen tunnepitoisen hetken kesähäissä, kun morsiamen hyvä ystävä muisteli ystävänsä ominaispiirteitä ja liikuttui syvästi ystävyydestä puhuessaan. Tämä puhe jäi mieleen, koska siinä oli hyvin pitkä ja liikuttava hiljaisuuden hetki. Se oli mielestäni hyvin kaunista ja mieleenpainuvinta koko hääseremoniassa. Se mikä liikuttaa ja herättää tunteita, se jää ihmisten mieliin. Puhe, joka on sopiva sekoitus hiljaisuutta ja ääntä, osuus sydämeen kuin runous.

 

 

Ärsykkeet ja virtuaalimaailma luo omat haasteensa

 

Itselläni on erityinen herkkyys melulle ja liioille ärsykkeille. Vaadin työ- ja elinympäristöltäni hiljaisuutta ja rauhaa. Tunnistan ja tiedostan tämän erityispiirteeni. Työtahtini on paras, mikäli saan osan päivää olla vailla melua ja hälyä. Keskittyminen vaatii hiljaisuutta. Luovuuden hetket vaativat erityistä rentoutta ja hiljaisuutta. Tarinaa ei synny ilman tätä. Hiljaisuus luo aivoille mahdollisuuden tehokkaaseen toimintaan. Luontovoima antaa itselleni parhaan mahdollisen rentouden ja luovuuden tilan. Virtuaalimaailma tuo ärsykkeitä nykymaailmassa sekä tekemiseen, että lepoon ja palautumiseen. Ihmisen on itsensä oltava vastuullinen rajoittamaan ”aikuisen ruutuaikansa” kohtuulliseksi. Tämä on oman itsensä vastuunottoa elämästä. Tietotekniikka on huono isäntä, mutta hyvä renki. Itselläni leijonan osa opintoja ja töitä kulkee verkossa, joten tietoteknisen ajan käyttö, oman ajan ja hiljaisuuden sekä fyysisten kehollisten harjoitteiden balanssi keskenään on tärkeää hallita. Tietotekniikka tuo loistavan mahdollisuuden etätyöhön, joka taas mahdollistaa ärsykemaailman minimoimisen tarpeen tullen.

 

 

Miten harjoitan hiljaisuutta itsessäni

 

Vietän itse pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti luonnossa. Aistin hiljaisuutta. Keskityn siihen. Kuuntelen luonnon ääniä. Keskityn hengitykseeni ja sisäiseen keholliseen tuntemukseen.  Koen luonnon voimauttavan itseäni niin sielullisesti kuin fyysisesti. Kuormitus vähenee ja saan itsestäni irti tehoa ja luovuutta.

Luonnossa luovuus herää ja rentous lisääntyy. Samalla tulen sinuiksi itseni kanssa. Luontovoima tuo minulle rauhan itseni kanssa ja yhteyden omiin tunteisiini ja kehooni. Tähän samaan itseni ja sisäisen maailman kuuntelemiseen pääsen Asahi kehonhuollon harjoitteiden avulla. Kehomieli harjoitteet avaavat sisäisiä tunnekanavia minussa. Olen harjoitellut kuuntelemista myös vuosia toisten ihmisten kanssa Novat kasvuryhmässä, missä jaetaan jokaiselle vuorollaan puheenvuoro. Toista ei saa keskeyttää, ei puuttua toisen puheenvuoroon neuvomalla eikä kritisoimalla. Jokaisella on saman pituinen puheenvuoro. Keskustelu keskittyy minä muodossa vain omaan ihmisenä kasvuun, ei toisen ojentamiseen eikä neuvomiseen. Olen kokenut sen hyödylliseksi. Siten olen vastaanottanut vertaistukea muilta. Olen saanut omat ajatukseni asettumaan kuuntelemisen ajaksi. Tämä on haasteellista, sillä ihmisen pään sisällä risteilee aivotutkijoiden mukaan kymmeniätuhansia ajatuksia pienessäkin hetkessä. Ihmisen pitää itse tiedostaa kuuntelemisen tärkeys.  Sitä on itsekin tarvinnut opetella. Hallittua puheenvuoron saamista ja ottamista ei tapahdu automaattisesti.

 

Paras tapa tutustua hiljaisuuteen ja kasvattaa omaa sisäistä hiljaisuutta on yksinkertaisesti kokea sitä ja antaa sen kommunikoida. Antaa hiljaisuuden puhua puolestaan.

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload