Kävelin lumista polkua kirjastoon. Siinä se muisto tuli. ”Ihmisen ei ole pakko kuin kuolla ja sekin vain yhden kerran.” Muistin tuon kansakoulunope Sepon kuolemattoman lauseen. Jostakin syystä se jäi tarinanomaisesti elämään mieleeni. Olin yhdeksän vanha, kun sen kuulin. Kuinka vaikuttava lause se olikaan pienelle Vuokolle. Ja on edelleen. Ja vastauksena siihen pohdin tänään, kun elämän haasteet jälleen kerran kieputtavat mielen ”sisäistä muurahaispesää”; Minä itse ohjaan elämääni, ei kukaan muu! Ja samassa huokasen helpotuksesta. Ihminen on lukuisia kertoja elämässään tilanteissa, joissa joutuu pohtimaan, että riippuuko elämäni olosuhteista tai jonkun ulkopuolisen ”voiman” tai ihmisen ohjauksesta.  Kun sisäistää olevansa itse ohjaksissa ja käsikirjoitus on omissa käsissä, elämä helpottuu. Suuntaan kohti horisonttia, omia valintoja ja tärkeitä asioita. Paras tapahtukoon. Päätän itse ja kannan vastuun ja seuraukset itse. Olen oman onneni seppä.

 

Myönnän, että minua pääsivät aiemmin ohjailemaan ulkopuoliset voimat. Miksi? En rakastanut itseäni. En ollut itseni puolella. En antanut arvoa riittävästi itseäni. En ollut opetellut tuntemaan itseäni riittävästi.

 

Olin riippuvainen siitä, olenko vanhemmilleni ja lapsuuden perhepiirille rakastettu ja hyväksytty ihminen. Sain turvallisuuden tunteen siitä. Olin myös sen tarpeen takia lapsena ja nuorena kiltti elämää suorittava ihminen. En pitänyt meteliä itsestäni. Hoidin hommani koulussa ja myöhemmin työelämässä kunnialla. En osannut kokea rakkautta muulla tavoin kuin suorittamalla elämää, olemalla mahdollisimman hyvä ja tunnollinen siinä mitä teen. Olin ahkera, ja sain kiitettäviä arvosanoja koulussa ja myöhemmin ylenin työelämässä. Painoin taka-alalle ongelmani, jotka liittyivät ihmisyyteen, häpeään ja omaan arvooni. Myöhemmin tukeuduin pitkässä avioliitossa toiseen ihmiseen. Suoritin lapsiperheen arkea, elin kultaista keski-ikää kiireisessä putkessa, laput silmilllä, koska näin elämän kuuluu mennä. Lapset toivat iloa ja opettivat elämää. Elämässä oli vähän vaiheita, jolloin asuin yksin ja vietin itsenäistä elämää. Otin vastuuta, mutta elämää helpotti, kun oli toinen ihminen päättämässä asioista. Lopulta tulin nelikymppisenä elämässä kohtaan, jossa minulle ei enää sopinut se, että jollain muulla taholla on ”ohjat elämästäni”. Kyseenalaistin monia aikaisempia elämän asioita. Siitä lähtien olen opetellut elämässä henkistä kasvua, itsetuntemusta, joka on loputon matka. Onneksi se matka on hyvin inspiroiva.

 

Olet itsesi paras asiantuntija- viisaus asuu itsessäsi

 

Sirkka Santapukki avaa kirjassaan Minuusvoima ihmisarvon tärkeyttä, joka antaa meille pääroolin oman elämämme tarinassa. Jokaisessa meissä, vähintäänkin piilevänä, on kyky tunnistaa ja ottaa vastuuta siitä, mikä itselle on hyväksi.

Minulla on tapana leikkimielisesti puhua ystäväni kanssa ”Onerva” ajattelusta. Lapsena meillä on saattanut olla turvaa tuomassa jokin tärkeä nukke tai riepu, johon olemme tukeutuneet. Onerva on oman elämäni ”räsynukke”, viisas ja vakaa henkiolento, jolta kysyn neuvoja. Mitä Onerva tekisi tässä tilanteessa? Onerva pysyy aina rohkeana ja osaa kuunnella sydäntään, mutta tekee viisaita päätöksiä. Onerva valitsee aina olla itsensä puolella. Kun kysyn miten Onerva tekisi nyt kodin suhteen, jos joudun muuttamaan töiden perässä muualle, Onerva sanoo, että hän kyllä jättäisi asunnon vuokralle, jotta on myöhemmin mahdollista palata tähän rakkaaseen paikkaan, Pispalaan. Niinpä selvitän eri vaihtoehdot pankin kanssa, miten saan asiat hoitumaan. Usein elämää helpottaa se, että on tehnyt ja yrittänyt parhaansa. Jos sekään ei tuo toivottua tulosta, asia voi johtua myös siitä, että universumi tietää mikä on lopulta paras itselleni. Se ei ehkä ole se mitä uskoisin olevan paras. Luulemme niin usein ymmärtävämme oman parhaamme, huomataksemme jälkikäteen, että elämän vaikea ja haastava tilanne johti lopulta onnelliseen suuntaan.

 

Sinä riität

 

Tärkein ja ratkaisevin asia elämässäsi on itsensä hyväksyminen ja rakastaminen. Tämän asian kanssa kamppailemme koko ikämme. Kun hellin jatkuvasti ”sisäistä lastani”, puhun itselleni kauniisti, sanoitan omaa tarinaani itseäni arvostavasti, tarina minussa elää ja saa voimaa. Olen itseni rakastava ystävä, teen kohottavia asioita ja tunnetilani on itseäni eteenpäin vievä jatkuvasti. Kehollinen olemukseni on tällöin auki ja annan ulospäin itsestäni energiaa, joka virtaa maailmankaikkeudessa. Kun riitän itselleni, riitän muille. Tämä vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni, jaksamiseen, energiatasooni, heijastuen ympärillä oleviin ihmisiin, vuorovaikutussuhteisiin, tekemisiin ja tuloksiin mitä saavutan omassa elämässäni.

 

 

Universaali energia

 

Olemme kaikki samaa energiaa. niin ihmiset, puut, metsät, kukat, lemmikit, raha, kaikki mitä ympärillämme on. Buddhalaisen ajattelun mukaan myös kivet ja kaikki luonnossa oleva on yhtä energiaa. Metsänhoitaja Peter Wohllebenin mukaan puilla on salattu elämä. Puiden, kasvimaailman kuninkaiden tunteet ja viestintä vaikuttavat meihin ihmisiin. ”Wolleben palauttaa metsälle sen sielun”. Miehen rakkaus luontoa, metsää ja puita kohtaan huokuu näistä ajatuksista.  Puut kommunikoivat keskenään, ne hoitavat jälkikasvuaan, puuvanhuksiaan ja jopa kaatuneita tovereitaan. Puilla on oma sosiaalinen verkostonsa, Wood Wide Web, jonka avulla ne varoittavat toisiaan vaarasta. kun menen luontoon, etenkin mäntymetsään, saan sieltä eheytävää hyvää oloa ja energiaa. yritän olla metsässä yhtäjaksoisesti vähintään puolen tunnin jaksoja jackrusselini kanssa, jotta saan hyvänlatuisia fytonsideja, eteerisiä öljyjä kesäaikana puiden vaikutuksesta. Koirani ottaa oman osansa tästä universaalista energiasta ja postailee päivän tärkeimmät uutisensa ulkona, "koirien naamakirjaan" Kun tarkkailen koiraani, tiedän, että sillä on hallussa maailman tärkein taito; hidastamisen ja läsnäolon taito. Aistia, olla hetkessä, nauttia elämästä.

 

 

Ole oman elämäsi puutarhuri

 

Kirjassaan Minuusvoima, on Sirkka Santapukki kirjoittanut vapaudesta valita. Puu tarvitsee monta juurta, voidakseen hyvin. Yksikin terve ja syvä juuri pitää puun hengissä. Suuren puun juuret syvällä maassa elävät, kun puu saa vettä ja ravinteita, auringonvalo pitää kasvusta ja entistä vahvemmasta juurtumisesta huolen. Meissä jokaisessa on uinuva voima, syvällä juurissamme, jonka avulla voimme eheyttää itseämme. Kun ymmärtää perustavaa laatua olevan oivalluksen Minuusvoimasta, pysyy ohjat aina itsellä.

Vaikka ulkopuolella tapahtuisi mitä tahansa, pysyy valinta aina itsellä. Suhtautumiseni asioihin ja omat ajatukseni ovat vain minun hallussani. Kukaan ei voi ottaa niitä pois. On tärkeää, olla itseni puolella, rakastaa ja helliä sekä ravita itseä. Jokainen valinta määrittää elämäni suuntaa. Valitsenko pelon vai rakkauden? Valitsenko kuoleman vai rakkauden? Annanko järjen vai tunteen kulloinkin määrittää valintaa. Olenko itse ohjaksissa valintaa tehdessäni, vai vaikuttaako joku auktoriteetti kenties valintaani?

 

 

”Kukaan ei anna sinulle rakkauttasi, ellet sinä.

Kukaan ei ota sinulta rakkauttasi, ellet sinä.

Palvelijaako odotit, hopeatarjotinta?

Jätitkö oven raolleen, että varas varmasti löytäisi?

Kukaan ei tullut

Säälin alus lipuu ylpeänä ohi.

Sinua on petetty."

-Encore, Ylistyslauluja ihanalle ruumiillesi, 1983 Tommy Tabermann

 

 

Luovu vanhoista uskomuksista- et ole sama kuin historiasi

 

Nykyään ymmärrän, että en ole enää sama ihminen kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Heitän vanhat uskomukset romukoppaan. Niistä ei ole mitään jäljellä. Tänä päivänä olen tehnyt asiat valmiiksi, kun olen tehnyt ne riittävän hyvin. Minun ei tarvitse olla perfektionisti, joka kontrolloi kaikkea ja kaikkia. Voin elää elämääni onnellisesti, pusertamatta mailaa. Siten olen löytänyt onnellisuutta monelta elämäni osa-alueelta. Kun luovuin uskomuksistani, luovuin ahdasmielisestä ajattelusta, missä teen asioita ajaen ne läpi kuin ”pyssyllä seinään”. Hoidin asiat pakkomielteisesti maaliin, vaikka hampaat irvessä. Teen paljon asioita innostuneesti, mutta en voi pakottaa itseäni repimään itsestäni kaikkea, uupumuksen rajamaille. Voin myös sanoa; tein parhaani. Rentoudessa luovuus lisääntyy, olen kokenut. Tehokkuus ja rentous kulkevat myös käsi kädessä. Löydän itsestäni yhä uusia ulottuvuuksia, uutta potentiaalia kun annan sille mahdollisuuden. Heitän rajoitteet pois. Ihmisellä on valtava potentiaali, kun antaa itsensä tulla näkyväksi, uskaltaa epäonnistua, havahtuu elämään ja tukimaan itseään.

 

 

Kuuntele intuitiotasi, mitä sydän sanoo?

 

Nyt tilanne etenee niin, että kuulostelen elämää. Mitä elämä kulloinkin haluaa sanoa? Mihin intuitio ohjaa?

Joskus intuitio ohjaa asioihin, joissa joudun valitsemaan järjen ja tunteen väliltä. Pallottelen asioita myös analyyttisesti. Olenhan entinen pankkiiri, jolla piti aina olla vaihtoehdot A, B ja C.

Vapaus, terveys, hyvinvointi, onnellisuus, nöyryys ja henkinen kasvu ovat arvohierarkiassani ylhäällä ja teen valintani nämä asiat huomioiden. Tähän astinen matkani on ollut joka kohdassa eteenpäin vievää. Mikään ei ollut turhaa tai katumisen arvoista. Ihminen valitsee itse omat ajatuksensa, oman suhtautumisen asioihin. Se mihin keskityn, lisääntyy.

 

 

Ihminen tarvitsee toista ihmistä

 

Kun minulla on rakkautta, minulla on kaikki tarvittava. Tätä ajatellessani en välty pohtimasta ihmissuhteitani. Elämäni sisimmässä ytimessä, sisäkehällä ovat ihmiset, joihin luotan ja jotka antavat voimavaroja vaativassakin elämäntilanteessa. Nämä ihmiset uskaltavat olla juuri sitä mitä ovat; aitoja ja totuudellisia. Voin luottaa ihmisyyteen ja rinnalla kulkemiseen vaihtelevissa elämäntilanteissa. Voimme jakaa niin ilot ja surut keskenämme. Minulla on harva näin luotettava ihmissuhde. Nämä ihmiset ovat sydämessäni aina, päivittäin, vaikka emme ehdi tavata tai edes viestiä. Tiedämme molemmin puolin olevamme rakkaita toisillemme. Sitten on paljon eri kehillä olevia kavereita, tuttuja ja hyvää tahtovia ihmisiä laaja verkosto.

 

Olen oppinut myös avun pyytämisen arvokkaan opin. Ihminen tarvitsee paitsi vuorovaikutusta, myös kuulluksi tulemista. Se perustarve on meissä jokaisessa. Haluamme olla näkyviä. Itse opin pyytämään apua suuren elämänkriisin yhteydessä. Se oli arvokasta. Siinä jalostuu ihmisyys ja ihminen nöyrtyy elämälle. Vain nöyrtymällä elämälle oppii näkemään toisen ihmisen syvyyden. Ja kun oppii näkemään toisen ihmisen syvyyden, alkaa löytämään itsestään uusia ulottuvuuksia. Nöyrtyminen kuorii häpeää tehokkaasti kuin sipulia kuori kuorelta. Itkut tulee itketyksi ja kun antaa häpeän paljastua yhä syvemmältä ulos tulee huomanneeksi olon helpottavan. Mikään ei ole parempaa kuin totuus. Herkkyys olla oma itsensä, herkkyys elää totuudessa. Ja herkkyys olla uskollinen omalle totuudelle, joka on ihmisen syvin viisaus, se mitä koen todeksi. Se on totuus itsestäni. Jos en ole se kuka olen, joudun elämään häpeä kaverinani lopun ikääni. Minä en huoli häpeää kaverikseni. Olen siihen liian rakas itselleni.  Itsetuntemuksen tie on loputtoman ihmeellinen.

 

 

 

Hyväksy - Luota

 

Puun alla rukoilen parasta tapahtuvaksi. Nyt kun valmistun hyvin arvosanoin luonto-ohjaajaksi, pysähdyn kiittämään ja olemaan läsnä kiitollisuuden tilassa. Mieli pyrkii säntäilemään kohti seuraavaa haastetta, pelkotiloja. Tällöin en pysähtyisi nauttimaan välisaavutuksestani, suuresta työstä mitä tein saadakseni kiitettävän todistuksen uudella toimialallani, luonto-ohjaajana. Päätän luottaa elämään-kuin pikku lintu, joka saa kaiken tarvitsemansa. Kuinka tyypillistä minulle onkaan ollut varmistella elämää, katsoa että teen valinnat turvaten ja viilaten tilanteen varman päälle. Tällöin olen aiemmin tyytynyt valintoihin, missä en tee muutoksia, en ota riskejä, että mitään muuttuu.

Olen muuttanut ajatteluni. Kuuntelen mitä sydämeni minulle haluaa sanoa. Joskus sanoma tulee niinkin kaukaa kuin että minun pitää päästää irti vanhasta ja luopua jostakin, minkä luulin olevan elintärkeää ja turvallisuutta tuovaa.

 

Tarinassa vanha cherokee intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi:

 

”poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi sutta. Toinen on Paha. Se on kiukku, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego. Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, myötätunto ja usko.” Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:” Kumpi susi voittaa?” Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti: ”Se, jota ruokit”.

 

 

*mystikko Angelus Silenius sanoi mantelipuulle pyhän Fransiskuksen edessä.

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload