Ihminen voi tuntea kollektiivista surua, jolle ei löydy syytä. Minä tunnistin tuon surun luonnon suruksi. Pinnan alla on todella paljon surua, luontoon liittyen. Suru ei vain usein pääse esiin, koska se on vaikea asia niin yksilöille kuin yhteisöille. Suru ympäristötuhojen vuoksi aiheuttaa haasteen nykyisille elämäntavoille ja yhteiskunnan rakenteille. Luonto ja minä olemme yhtä. Kun luonto kärsii ja on voimaton ihmisten aiheuttaman luonnon saastuttamisen kärsimyksessä, kokevat meistä herkimmät surun henkilökohtaisesti, ymmärtämättä syytä jatkuvalle itkulle. Jotta suru vaimentuisi, tarvitaan muutoksia. Ja koska muutokset ovat vaikeita ja ihmisten asenteet jäykkiä muutokselle, on käytännön seurauksena silmien sulkeminen totuudelta ja tunteiden vaimentaminen. Suru on olemassa, vaikka tunteet vaimennetaan.

 

Uhanalainen luonto

 

Muistan aamut, jolloin usva laskeutui hiljaisuuden ja kauniin maiseman ylle kävellessäni aamuauringon sarastuksessa, koskikaran hypellessä iloisesti pienen puron virran leikitellessä iloisesti. Muistan illat, jolloin tuoreus, värit, mausteiset aromit vetivät minut hellään syleilyynsä. Osa lapsuuden kotipihan linnuista on jo uhanalaisia. Tervapääskyt, räystäspääskyt ja törmäpääskyt ovat erittäin uhanalaisia. Hömötiainen, varpunen ja viherpeippo sekä kuhankeittäjä ovat kohta historiaa. Metsät kutsuivat minut jo lapsena mystiseen tunnelmaan, jossa koin hyväksyntää, lempeyttä ja toiveikkuutta, rakkautta. Metsä on aina ollut minulle hyvä. Luonto on suojellut minua huonoilta tunteilta ja avannut sieluni kauneudelle ja lempeydelle. Minulla on aina ollut suora yhteys luontoon. Luonto on loputon onnellisuuden, kauneuden ja ilon lähde. Luonto avaa tunteet ja on itsessään lumoutumisen lähde. Samalla myös traaginen kaikessa kauneudessaan, joskus koruttomuudessaan. Luonto on täynnä yksityiskohtia ja suuri kokonaisuus, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tarkoituksensa.

 

Ihminen menehtyy omaan näppäryyteensä- itsetuhon kierteessä

 

Nyt metsiä on avohakattu, soita ojitettu, ihminen on unohtanut luonnon kunnioituksen ja palvelee rahan ja ahneuden mahtia. Nykymaailma on traagisen kauneuden tyyssija. Traagisuus nousee siitä, että luontoa vahingoitetaan tahattomasti tai tahallisesti. Maaliskuussa 2019 julkaistu lajien uhanalaisuusselvitys kertoo, että uhanalaisten lajien määrä on kasvanut ja yli 300 lajia on nyt hävinnyt Suomesta kokonaan. Lajiston hälyttävä tilanne heijastelee luontotyyppien heikentyvää tilannetta. Tämä osoittaa, että suunnan muutosta ei ole saatu aikaan. Kaikki tehty on pientä näpertelyä siihen mittakaavaan mitä pitää tapahtua. Hakkuumäärät ovat ennätystasolla ja niitä tehdään välittämättä lintujen pesinnästä. Uhanalaisia lintuja metsästetään ja kaloja kalastetaan. Teollisuuden lahopuuhankkeet tai metsäsertifioinnit eivät ole tuottaneet lisää lahopuuta. Perinnebiotooppien ennallistamishankkeet eivät ole ylläpitäneet lajistolle tarpeellista luontotyyppiä, jotka ovat kadonneet tehomaatalouden tieltä. Ilmasto lämpenee ja arktisilla lajeilla ei ole enää pakenemispaikkaa.

Lahjakas ihminen ajautuu virheisiin ja pahuuteen.  Ympäristötuhot ovat usein seurausta pahuudesta, usein kyllä hyvien tarkoitusperien seurausta. Yritteliäs ihminen kehittää liiketoimia, jopa työllistää sillä ihmisiä, mutta samalla tulee lähes tuhonneeksi luonnon ekosysteemin. Luova ihminen kehittää tiedettä ja teknologiaa- ja varjopuoli näkyy ympäristön tuhoamisena.

 

Mutta kuka suojelee luontoa?

 

Lainsäädännön on turvattava peruspohja, jolle monimuotoisuus rakentuu. Ympäristölle haitallisia tukia on vähennettävä ja suunnattava luonnonsuojeluun. Verotusta tulisi ohjata entistä enemmän ympäristöasioihin ja luonnonsuojeluun. Tällä hetkellä ympäristöasiat ovat verotulojen kohdistamisen osalta lähes pienin sinne suunnattu erä (ks Verotin).  Tällä hetkellä suunta on oikea, mutta tekeminen aivan liian pientä siihen mitä luonnon -ja ympäristönsuojelun suhteen ihmisten pitäisi oikeasti tehdä. On kyse luonnonvaroista, joita ei voi saada ikinä takaisin, kun ne menetetään. Ilmastonmuutos koituu tuhoksemme, kuten koituu uhanalaisille eläimille ja kasveille. Antamalla äänensä luontoa suojelevalle taholle, voi vaikuttaa.

Kukaan ei voi tulla luonnon ja minun väliin. Olen luonnon puolella. Luonto ei voi suojella itse itseään ihmiseltä. Luonto itkee ihmisen ajattelemattomissa kourissa. Kukaan ei suojele luontoa ihmiseltä. Suurin osa metsistä on talousmetsiä, joiden biologinen monimuotoisuus on niukka. Minä olen käynyt luonnossa pohtimassa elämää, rukoilemassa ja keskustelemassa jumalani kanssa. Luonto on minun kirkkoni. Olen saanut vastauksia, oivalluksia, myötätuntoa, hyväksyntää omana itsenäni, tukea ja ymmärrystä. Luonto on ystäväni, jolle minun ei tarvitse selittää itseäni.

 

Luonto ja ihminen

 

Luonto-ohjaajana pohdin sitä mysteeriä, miten saada ihmiset luontoon ja lisätä luontoyhteyttä. Mutta sitten kun ihmiset saadaan sinne luontoon, sen varjopuoli on luonnon saastuminen ja ihmisten ajattelematon luonnon roskaaminen. Mitä enemmän turisteja liikkuu luonnossa, sitä enemmän roskaa, ihmisten ajattelemattomuuden jälkiä. Onneksi tällä hetkellä on paljon hankkeita reittien laittamiseksi kuntoon ja esteettömienkin reittien kehittämistä kansallispuisto- ja luontokohteisiin. Rakastan luontoa ja haluan lisätä rakkautta maailmaan. Siinä on kuitenkin traaginen asia. Niin kuin lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta, niin ihminenkin tarvitsee rajat, kun hän menee luontoon, jotta luonto tulee suojelluksi.

Kimalaisten ja mehiläisten kanta maailmassa on romahtanut sekä yksilöittäin että lajeittain Ilman pölyttäjiä me ihmisetkään emme saa ruokaa. Ilman pölyttäjiä katoavat myös useat ravinnoksi käyttämämme kasvikset ja hedelmät. Ihmisen rationaaliset tavat painottaa maa-ja metsätaloutta sekä ympäristömyrkkyjen käyttö, johtaa pulaan ruuasta ja elinympäristöjen lajien monimuotoisuuden vähenemiseen. Ihminen itse voi vaikuttaa asiaan ekologisilla valinnoilla, rakentamalla ötökkähotellin, ylläpitämällä monimuotoista kasvustoa. Myös kasveille ja hyönteisille voi tarjoilla vettä kesällä.

 

Kestävää elämää- valitse viisaasti

 

Hiilijalanjälkeä voi pienentää monin eri tavoin ja tärkeää on tiedostaa miten. Hiilijalanjälki tarkoittaa tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana aiheutuu. Keskustelen tästä ihmisten kanssa, jotta tietoisuus asiasta kasvaa ja alamme käyttäytyä luontoa suojelevasti. Hyvin asian moniulotteisuutta avaa Sitran elämäntapatesti hiilijalanjäljestä. Kestävillä arjen valinnoilla voi myös kohentaa omaa elämänlaatuaan ja terveyttä sekä säästää aikaa ja rahaa.

 

Asumistaso, kuten asunnon koko, sähkön laatu, asumismuoto ja talon ikä, lämmitysmuoto, lämpötila talvella, suihkussa vietetty aika, päästöttömän energiamuodon valinta vaikuttavat energian kulutukseen.  Liikenteen ja matkailun osalta selvitetään matkustelutottumukset.

 

Lentomatkailu ja laivaliikenne aiheuttavat suuren hiilijalanjäljen. Työmatkoja on onneksi alettu osin korvata webinaareilla. Palavereihin ei ole pakko liikkua vaan otetaan teknologia avuksi. Kimppakyydit ja julkisten kulkuneuvojen käyttö vähentää päästöjä. Parasta on, jos kulkee jalkaisin tai pyörällä työmatkat.

 

Ruokatottumukset vaikuttavat jokapäiväisenä asiana.” Suosi luomua, lähiruokaa, kasvisruokaa. luonnonmukaista viljelyä. Ruokahävikin välttäminen, ruuan säilyttäminen oikein, luomuruoka, muovittomuuteen pyrkiminen ja järkevä pakkaaminen. Suosi biohajoavia tuotteita. Kulutuskäyttäytyminen, ostanko vain tarpeeseen vai rakastanko shoppailua- sillä on merkitystä hiilijalanjälkeen. Korjaa ja korjauta, suosi yhteisomistusta, lainaa tai anna lainaan, sano ei mainoksille, vältä uuden ostamista, tue yhteisöllisyyttä. Kierrättäminen on tapa säästää luontoa. Kierrätä ja lajittele tehokkaasti. Kierrätä vaaralliset jätteet erikseen. Sijoita uusiin kestäviin teknologioihin. Suosi yhteisomistusta.

 

Suosi luonnonmukaista viljelyä, vapaaehtoistyötä, luontoretkeilyä, yhdessä tekemistä. Rakenna linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja. Retkeile lähiluontoon. Ylipäätään tutustu kasveihin, eläimiin ja niiden elinympäristöön lähiluonnossasi. Retkeile roskattomasti.

Äänestä ja kannata vastuullista metsätaloutta. Suosi luonnonmukaista lannoitusta.” * kerätty Haltia luontokeskuksen Jäljet näyttelyn teemoista; ihminen ja luonto

 

Vastuu luonnosta

 

Nyt pitää muuttaa ajattelu. Luonnonsuojelu on meidän kaikkien asia. Se ei ole mikään viherpiiperöitten ja luontovouhkaajien pienen piirin sisäpiirin juttu, vaan kuuluu meille jokaiselle. Niin kauan kuin on elämää, voimme kääntää uuden lehden. Voimme ottaa luonnon huomioon. Luonto on osa meitä. Me ihmiset olemme osa luontoa. Kun ymmärrämme tämän, olemme asian ytimessä. Meillä on vastuu luonnosta ja sen säästämisestä, säilyttämisestä jälkipolville.

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload