Kolmevuotinen muutos on siinä vaiheessa, että näen selkeästi vaiheet ja sen hedelmät. Minua on kantanut se, että olen ollut avoin, hakenut apua ja tehnyt tarvittavat tekemiset luottaen sisäiseen voimaani, vaikka onkin pelottanut. Olen myös ymmärtänyt itsensä ohjaamisen, omasta hyvinvoinnista huolehtimisen ja palautumisen tärkeyden.

 

 

Mitä opin muutoksesta?

 

Tutki sisäistä voimaasi ja tutkiskele rehellisesti ja huolella itseäsi ja vahvista itsetuntemustasi. Oletko itsesi paras ystävä ja vastaat siitä, olet oman elämäsi ohjaksissa? Se on ensimmäinen tehtäväsi. Voidaan puhua myös itsensä rakastamisesta- elämänmittaisesta tehtävästä, jota ei voi erottaa työimagosta.

 

Uskalla unelmoida! Luota itseesi ja näe paras potentiaalisi mahdollisena. Vain sinä asetat rajat itsellesi.  Tutki unelmiasi ja parhaita visioita omasta menestystarinastasi. Tutki arvojasi. Mikä on merkityksellistä juuri sinulle. Tutki kokonaisuutta elämäsi eri osa-alueissa ja sovita unelman palaset yhteen.

 

Seuraavaksi; tee konkreettinen toiminta suunnitelma. Piirrä paperille oma horisonttisi ja stepit kohti sitä. Nuo stepit voivat osin olla halutolppia kohti horisonttia. Se tarkoittaa, että rohkeus voi matkan varrella pettää ja päädyt oikaisemaan huomataksesi, että ”halutolppa” ei vienyt sinua kohti horisonttia. Tällöin korjaat suuntaa uudelleen ja sinnikkäästi etenet kohti omaa haaveittesi ”työsatamaa”. Matkan varrella pitää prosessissa edetä kärsivällisesti.

 

Tärkein oppini minulle oli luottaa siihen, että elämä kantaa. Saan kaiken haluamani toteutumaan, kun luotan sisäiseen viisauteeni ja omaan voimaani. Sitten vain teen heikossakin hapessa asiat eteenpäin. Keskityn aina siihen mikä on horisonttini.

 

Ota ulkopuolista apua; käy uravalmentajalla, terapeutilla, sosionomilla, yritysneuvojalla. Ota ystävän tukea. Mutta tällöin; kaikista neuvoista huolimatta ja sen lisäksi; luota eniten omaan sisäiseen viisauteesi. Tee päätökset omasta elämästäsi itse. Pidä oma elämänhallintasi. Ethän halua kenenkään ohjailevan elämääsi.

 

Kun olet hakenut tarvittavat taustatiedot, toteuta toiminta; kouluttaudu uudelleen tai hae uusi työpaikka. Hae tarvittavat yhteiskunnalliset ja lakisääteiset tuet, apu ja taustatuki. Jos suunnitelmasi on olla hetken tekemättä mitään ja antaa aikaa päätöksenteolle, toteuta se. Tärkeintä on tehdä päätökset eikä jäädä piehtaroimaan tunnekriisissä; ”ollako vai eikö olla”.

Kun pääset toteuttamaan uutta vaihetta, anna itsellesi palautumisaikaa. Ota loma-vaikka palkaton. Harkitse nelipäiväistä työviikkoa. Tee realistinen suunnitelma jaksamisesi suhteen. Lopuksi iloitse ja hehkuta onnistumistasi. Sinulla on siihen täysi oikeus. Onnelliset menestystarinat luovat muillekin puhtia toteuttaa oma muutoksensa. Yksi muutos johtaa toiseen. Olet oman elämäsi luoja. Jokainen sivu on uusi tyhjä sivu ja uusi mahdollisuus. Tartu hetkiin.

 

Jatkossa muutoksessa läpikäyty vaativa tunne voi palautua ja tulla "päälle" tilanteessa, joka hieman muistuttaa kriisitilanteen aineksia. Kun olet tiedostanut "prosessin" vaiheet, voit ohittaa tuon tunnetilan ymmärtäen, että se minkä tunteen "muistijälki" herättää nykyhetkessä, ei ole totta. Se on vain kehon muistutus menneestä ja historian havinaa. Onneksi muutossankarit eivät ole historiansa vankeja.

 

 

Muutos on prosessi – kohti vuoren huippua

 

Muutos on prosessi, jossa näkyy tietyt vaiheet; kieltäminen- hyväksyminen- kohti uutta – euforia- uudet löydökset- toiminta balansoituu – merkitys löytyy.

 

 

Muutoksessa ihminen järkyttyy ja kieltää ensin tilanteen itseltään. Niin tein minäkin. Kun tiesin lähtölaskennan olevan liipaisimella, halusin kieltää sen ja tein töitä ”hullun lailla”. Kesän helteinä taoin pankkiirina tuloksia ja tapailin asiakkaita, kun muut lekottelivat rennolla kesäfiiliksellä kesälaituilla. Samalla nosti kuitenkin päätään tilanteen hyväksyminen. Olin ollut tietoinen riskistä jo pidemmän aikaa ja alkanut prosessoida tulevaisuuttani mielessäni. Olen hyvin nopea reagoimaan ja toimimaan. Aloin voida todella huonosti. Jouduin tulilinjalle ja hain ulkopuolista apua. Työterveys auttoi. Sanoin oman organisaation sisällä sain luottamusmiehen tukea. Jouduin kuitenkin kärvistelemään pitkälti yksin asiani kanssa. Tunnetila oli järkytyksen ja ahdistuksen sekainen. Tunsin itseni sekä nujerretuksi että nöyryytetyksi. Koin myös epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Olinhan aina selviytynyt finanssimaailmassa luotettavalla tekemisellä ja ahkeruudella. Teen sen minkä lupaan ja enemmänkin.  

 

 

Sisäinen tuska vei kohti muutosta

 

Kolme vuotta sitten olin pankkiirina toimistohuoneessa paukuttamassa tulosseurantaa ja tutkin raportointia tekemisistäni kesän helteisinä päivinä. Olin itse tyytyväinen, mutta organisaatio ympärillä huusi lisää. Ympärillä leijui koko kevään keskustelua seuraavista yt neuvotteluista ja ilmapiiri oli sen mukainen. Olin tullut viimeksi osaston vahvuuteen kuusi vuotta sitten ja tiesin oksan olevan hyvin kiikkerä, kun katsottiin miten alasajo kannattaa tehdä. Eurot puhuvat ja peli on kovaa siltä osin. Tiedostin tulevaisuudenkuvan realistisesti eli miten pankkialalta häviää jopa yli puolet työpaikoista, kun älytekniikka ja robotit valtaavat alaa. Käytännössä verkkotapaamisia ja niiden määrää seurattiin tarkasti. Tulevaisuutta saattoi ennakoida monista merkeistä. Toisaalta ihanat asiakkaat kiittelivät palvelustani ja tuudittauduin siihen, että enhän minä voi saada monoa, olenhan tehnyt aina hyvää työtä. Ajattelin, että kun teen parhaani, kuten aina, yli 25 vuotta olin tehnyt ja saanut hyvää mainetta sijoitusalan vahvana ammattilaisena. Riittämättömyyden kaiku kuitenkin tuntui korvissani ja peli ympärillä siltä osin koveni. Olin tulikehässä ja valmistauduin ”taisteluun työpaikastani”.

 

 

 

Annanko ulkomaailman ohjata itseäni vai olenko itse ohjaksissa?

 

Se on ratkaiseva kysymys. Tarinani voi olla joko uhrilampaan määkimistä, missä voihkin omaa surkeuttani ja maailman päähän potkimista. Tai se voi olla jälkimmäinen, missä olen oman tarinani sankari ja teen itse omat valintani. Päädyin jälkimmäiseen. Keräsin kaikki rohkeuteni ja päätin kavuta vuoren huipulle ja kääntää kiven kerrallaan. Tässä tilanteessa saatoin toimia kuten elämässä ennenkin. Hoidan asiat eteenpäin tilanne kerrallaan, hellittämättä.

 

Toiminta ja päätöksen teko ovat mallit, joita itse toteutan, kun asiat niin vaativat. En masennu, en lamaannu vaan tartun tekemiseen ja teen strategisen ”sodankäynnin” suunnitelman. Kesänä, jolloin hiki valui kirjaimellisesti monesta syystä, päätin ottaa liiton uravalmennusta. Realismi alkoi olla totta ja kuulin ympärilläni monen työkaverin muissakin pankeissa olevan lähdön edessä. Se oli kuin sotatila, jossa seuraavat kaatuneet tulevat tiedoksi ja jotka luovat lisää epävarmuutta ja kertoimia tilanteeseen. Sain luottamusmieheltä askelmerkit, miten prosessi etenee. Sain valmiudet peräänkuuluttaa oikeuksiani sekä tehdä omat velvoitteeni työnantajalle.  Otin työterveydestä ajan psykologin tapaamiseen ja sosionomille. Jälkimmäinen oli tarpeen, kun vastuullani oli sekä kahden nuoren koulutuksen eteneminen sekä asuntovelat. Kesälomalla tein verkkovalmennuksen Storm Navigator, otin muutamia keskusteluaikoja ja sain analyysit omasta urasuunnan mahdollisuuksista ja haasteista. Sen jälkeen olin hämmentynyt siitä, miten intuitioni oli jo pidempään huutanut tulla kuulluksi suunnan muutoksen suhteen.

 

Euforiaa oman arvomaailman merkityksen löytämisestä työssä

 

Oma arvomaailmani ja herkkyyteni saneli suunnan kohti pehmeämpää urasuuntaa. Humaanit arvot ja luontoarvot antoivat aihetta vakavaan pohdintaan siitä, mitä haluan tehdä. Mikä on minulle merkityksellistä arvoa luovaa työtä?

Vastaus merkityksellisestä tekemisestä on minulle hyvin selvä. Haluan lisätä rakkautta ja luontoarvoja maailmassa. Haluan, että huolehdimme vastuullisesti seuraaville sukupolvillekin elintilaa ja inhimilliset oltavat.

 

 

Sisäinen ohjaus muutoksen läpiviemisessä

 

Sisäinen tunteeni kutsui minua syvemmälle. Minun piti valita, otanko seuraavaksi etapiksi työhyvinvointiasiantuntijan vai luonto-ja ympäristöalan perustutkinnon. Sydämeni ja oma viisauteni kertoi minulle luonnon olleen aina hyvin tärkeä. Lapsesta alkaen olen vaeltanut hiljaisessa luonnossa koiran ja kissan kanssa. Olen valokuvannut luontoa, tehnyt havaintoja yksityiskohdista, piirtäen lintuja, inspiroivia maisemia ja kirjoittaen tankarunoja sekä aistien luonnon kauniin estetiikan. Olen myös käynyt hakemassa luonnosta voimaa vaativina hetkiä.

Tein valinnan itseäni kuunnellen, vaikkakin tiesin, että luontoalalta ei saa helposti elantoa. Analyyttisenä naisena olen kuitenkin seurannut paljon trendejä ja ajan hiljaisia signaaleita. Uskon vahvasti, että maailma ja työyhteisöt huutavat ja tarvitsevat;

hiljaisuutta, eheytymistä luonnon avulla, hyväksymistä ja yhteisöllisyyttä, rakkautta itseen, merkitystä

Kaikkea näitä luonto tarjoaa, joten otin horisontin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jossa merkittävinä palikoina ovat keho-mieli liikunta ja luonto. Olin pidempään tehnyt sivutyönä hyvinvointi- ja liikuntapiiriä, joten aloin konkreettisesti kehittää tätä oljenkorttani- työhyvinvointiohjelmaa. Luin strategisesta hyvinvoinnista ja kävin yrityskurssin. Kouluttauduin yhä lisää. Ylläpidin taitoani Asahi ohjaajana ja kävin ohjaajakurssit. Päätin tehostaa osaamista anatomian opinnoilla, ravitsemuksen ja fyysisen liikunnan osaamisella ja kävin laadukkaan Trainer4You, Personal Trainer koulutuksen.

 

 

 

Mitä nyt, kun olen kolme vuotta elänyt muutosturbulenssia?

 

Pöly on laskeutunut ja laahaava mieli on seurannut perässä. Olen valtavan onnellinen rohkeudestani ja intensiteetistä, jolla menin kohti omaa horisonttiani. Kouluttauduin luonto-ohjaajaksi ottaen siihen mukaan yrityssuunnittelun ja tuotteistamisen ja toteutin tutkinnon kiitettävin arvosanoin stipendin kera. Lähdin vaihtamaan lääniä pääkaupunkiseudulle, jotta sain töitä luontoalalta. Uhrauksena alanvaihdolle oli taloudellisen turvan menettäminen. Sain talouteni niukasti hallintaan vuokraamalla velkaista asuntoani eteenpäin ja hankkien näin pääomatuloja. Niukkuus ja kohtuus ovat hyväksyttäviä, kun puhutaan ilmastonsuojelusta. Se on osa arvojani. Nyt teen työtä ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden hyväksi yritysasiakkaita aktivoiden.  Teen työtä Suomen luonnonsuojeluliiton projektissa. Sain osa-aikaisen, joustavan sopimuksen, jolloin kehitän omaa luonto- ja kehomieli konseptia ohessa.

 

Tunteet- muutoksen ratkiriemukas loppusoitto

 

Miten keho reagoi muutoksissa? Muutos ravisuttaa ihmistä. Ihminen ei ole robotti vaan tunteva olento. Etenkin jos ihminen on hyvin herkkä reagoimaan ja katsoo maailmaa hyvin sisäsyntyisesti kuten minä. Sisäinen maailmani ja sen tuntemukset ohjaavat vahvasti päätöksiäni. Tämä ilmenee kehoni tuntemuksina. Itsetuntemukseni tuntuu sekä rationaalisella puolella että sisäisinä ”lepatuksina” ja signaaleina. Jos jokin ei ole minun juttuni, tulee kehollista hengenahdistusta, kirjaimellisesti hengitysvaikeuksia, pulssin tihenemistä, verenpaineen nousua, jännitystä niska-hartiaseutuun. Otan ne todesta ja reagoin tuntemuksiin.

Kun innostun ja koen euforiaa, pääni sisällä surraa ”muurahaispesä”, alituiseen aktiiviset joukot, jotka kieputtavat tuhansia ja miljoonia ajatuksia pääni sisällä. Miten tätä kaaosta voi hallita? Oli ajatukset lannistavia tai innostavia, sisäinen ”muurahaislegioona” surraa päässäni eikä anna rauhaa. Tätä samaa seuraa liiasta ärsyketulvasta, kuten jatkuva ruutuihin sidottu tietotyö.

Ihmisen mieli laahaa vaativassa stressitilanteessa perässä. Se reagoi viiveellä, vaikka minä nopeana päätöksentekijänä olen ottanut lähes valoa nopeammin ennakoivat askeleet kohti uutta suuntaa. Koska mieli laahaa ja prosessoi hyvin hitaasti asioita, sille pitää antaa aikaa ja tilaa, palautumista. Luonto eheyttää ja palauttaa. Samoin kehollinen liike. Myös hidastaminen on tärkeää sekä riittävä lepo ja nukkuminen. Tekemistä pitää kontrolloida ja vähentää tarvittaessa.

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload